Ohjaus: Antoine Fuqua
Pääosissa: Denzel Washington, Marton Csokas,
Chloë Grace Moretz, David Harbour, Haley Bennett, Bill Pullman,
David Meunier, Johnny Skourtis, Alex Veadov, Vladimir Kulich
Genre: Toiminta, Rikos
Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia
''The two most important days in your life are the day you are born, and the day you find out why.''
Vuonna 2014 ensi-iltansa saanut The Equalizer - oikeuden puolustaja on yksi niistä tapauksista, joka ei koskaan herättänyt minussa sen kummallisempia odotuksia tai edes kiinnostusta julkaisunsa alla. Vaikka lajityyppi onkin aina temmannut minut mukaansa toinen toistaan hurjemmilla konsepteilla vuosien saatossa, ovat monet nimikkeet siitä huolimatta jääneet vain lojumaan katselulistan pohjalle odottamaan vuoroaan. Yhtenä niistä toimii The Equalizer -elokuva, joka pohjautuu löyhästi vuosien 1985 ja 1989 välillä esitettyyn samannimiseen televisiosarjaan.
Elokuvan ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Antoine Fuqua, joka on tullut itselleni tutuksi ensimmäistä kertaa Netflix-striimauspalvelun Syyllinen-elokuvan kautta. Herran filmografia pitää kuitenkin sisällään ilmeisesti muutamia hyvin arvostettujakin helmiä, joihin en ole vielä ehtinyt tutustua, mutta joihin tosin aion perehtyä paremmalla ajalla. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin maltilliset, vaikka toivoinkin sen yllättävän minut positiivisesti jollain tavalla. Onko The Equalizer - oikeuden puolustaja hyvä elokuva vai onko se syystäkin jäänyt minulta alkujaankin katsastamatta?
Robert McCall on entinen Yhdysvaltain merijalkaväen ja DIA-tiedusteluorganisaation upseeri, joka elää tätä nykyä hiljaista elämää Bostonissa työskennellen rautakaupassa. Mies ei yleisimmin saa millään unen päästä kiinni, minkä vuoksi hän viettää myöhäisiä iltoja lukemalla kirjoja paikallisessa ympärivuorokautisessa kuppilassa. Ajan mittaan hän ystävystyy siellä Teri-työnimeä kantavaan Alinaan, teini-ikäiseen prostituoituun tyttöön, jonka venäläinen mafia on nuorena salakuljettanut maahan kuvottaviin ''vuokraustarkoituksiinsa''.
Eräänä iltana Robert päättää saattaa tytön kotiin avartavan juttelutuokion jälkeen, mutta yllätyksellisesti matkan aikana Alinan parittajana toimiva Slavi saapuu paikan päälle suivaantuneena. Mies lyö tyttöä ja pakottaa tämän autoonsa. Hän ojentaa hämmästyneelle Robertille käyntikorttinsa tarjouksen kera ja ajaa pois paikalta. Seuraavana päivänä Robert saa kuulla, että tyttö on joutunut teho-osastolle parittajansa pahoinpitelyn seurauksena. Mies päättää kaivaa menneisyytensä haamut esille tasatakseen puntit, mutta operaatiosta tuleekin astetta mutkikkaampi.
Kuten mainitsinkin jo aiemmin, lähdin katsomaan elokuvaa niin sanotusti sokkona vailla sen kummallisempia ennakko-odotuksia. Vaikka toivoinkin sen yllättävän minut omaperäisyydellään, en olettanut sen välttämättä tekevän sitä juuri millään osa-alueella. Sanotaanko näin, että tietämättömyyteni konseptista osoittautui vain hyväksi asiaksi, sillä The Equalizer - oikeuden puolustaja onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan minut tarpeeksi varteenotettavuudestaan. Vaikka mistään mullistavasta ei tässä elokuvassa olekaan kyse perimmiltään, toimii se varsin pätevänä suoraviivaisena toimintaelokuvana kokonaisuudessaan.
Ensimmäisen kolmanneksen aikana ohjaaja Antoine Fuqua lähtee alustamaan asetelmaansa kärsivällisellä otteella uppoutuen Denzel Washingtonin esittämän Robert McCallin rutiininomaiseen arkeen. Pääsemme vakuuttavasti käsiksi hahmon periaatteisiin ja hyvätahtoiseen elämäntapaan, jota ympäröivät pääpainotteisesti yksinkertainen työnkuva, paikalliset tutut, sekä oma rauhallinen koti. Vaikka pinnallisesti vaikuttaisikin siltä, että mies on vain tuiki tavallinen ja helposti lähestyttävä seniori, piilee mallikansalaista mukailevan kuoren alla kuitenkin poikkeuksellinen tappajakone, jonka älykkyys ja taidot etsivät vertaistaan.
Tarina onnistuu vangitsemaan hitaasti palavalla luonteellaan ja lukuisilla kysymyksillään, jotka nousevat katsojan mieleen tapahtumien edetessä. Kuka Robert on todellisuudessa? Mitä hänen historiansa pitää sisällään? Miksi mies on helposti lähestyttävyydestään huolimatta niin etäinen ja omiin oloihinsa turvautuva yksilö? Kun rauhallinen esittelykierros on käyty vihdoin läpi, päättää elokuva vääntää nupit kaakkoon ja tarjoilla vastauksensa päräyttävän toiminnan kautta. Draamaa väkevästi puskeva tarina lähtee pikkuhiljaa kääntymään kohti mukaansatempaavaa kostotarinaa, johon aletaan sittemmin tuomaan muitakin eskaloivia elementtejä.
Elokuvan jatkuvasti muovautuva luonne pitää huolen siitä, että konsepti pysyy muuntautumiskykyisenä ja ennalta-arvaamattomana, minkä vuoksi tulevaa odottaa jatkuvasti vesi kielellä. Vaikka materiaali onkin hyvin tahditettua ja miellyttävällä tavalla visualisoitu näytölle, tuntuu loppua kohden moottoripyörä karkaavan hieman käsistä. Se karkaakin juuri sen verran, että elokuvan vähäinenkin uskottavuus valuu auttamattomasti hukkaan. Robert tuntuu nimittäin kaikessa ammatillisessa uskottavuudessaankin kuin voittamattomalta haamulta konsanaan.
On hienoa nähdä, että ohjaaja yrittää tuoda konseptia ajoittain maan tasalle pienien viittaavien yksityiskohtien kautta, jotka korostavat päähahmon älyllistä ylivertaisuutta ja jossain määrin myös fyysisiä rajoitteellisuuksia. Valitettavasti kun toimintaa lähdetään kasvattamaan kohti lopullista kliimaksia, alkavat myös fysiikan lait vääristymään silmiemme edessä ja maalaisjärki rakoilemaan pahemman kerran. Katsojan kokemukseen tämä ei tietenkään liiakseen vaikuta, sillä materiaali maksaa itsensä takaisin eeppisyydellään ja viihdyttävyydellään, mutta sen kättelyssä alustettu maanläheinen luonne kärsii ratkaisuista jonkin verran tarinan edetessä.
Denzel Washington kannattelee elokuvaa parhaansa mukaan tukevilla harteillaan ja niiden varassa se tuntuukin pääosin pysyttelevän koko kestonsa ajan. Vaikka muut tarjolla olevat hahmot ajavatkin ajoittaisista tyhmistä ratkaisuistaan huolimatta asiansa päähahmoa tukevina tahoina, tuntuu vastapuolelta puuttuvan jonkin sortin painoarvoa ja todentuntuista kitkaa, joka saisi konseptin sykkimään sähköistä adrenaliinia. Elokuvan antagonistina toimiva Marton Csokasin esittämä Nicolai Itchenko on nimittäin hyvin geneerinen ja ponneton tapaus, joka jää pienistä kiehtovista paljastuksista huolimatta varsin mitäänsanomattomaksi hahmoksi. Kohteita kuin kohteita, eikö niin?
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva miellyttää toteutuksellaan. Ei ainoastaan, että kuvaus on laadukasta seurattavaa, mutta monet artistiset ratkaisut todellakin osuvat maaliinsa esillepanonsa puolesta. Hidastuksia paisutellaan ja räjähdyksiä ylimitoitetaan maksimiin, eikä jälki todellakaan petä. Vaikka elokuva yrittääkin olla perimmiltään synkkä ja likainen, niiden todellista luonnetta se tuntuu vain havittelevan kestonsa aikana. Se ei kuitenkaan vauhtia hidasta tai materiaalia lannista, sillä toiminta tempaa varmasti katsojan kuin katsojan mukaansa. Harry Gregson-Williamsin sävellykset tuovat elokuvaan tarpeeksi puhtia, vaikka ajoittain tarjonta tuntuukin kierrättävän vain tuttavallisia ideoita.
The Equalizer - oikeuden puolustaja on varteenotettava toimintaelokuva, joka kertoo yllättävänkin hahmovetoisen tarinan, pitää sisällään erinomaisen ja moniulotteisen päähahmon, miellyttää audiovisuaalisella toteutuksellaan, mutta jää hieman nuolemaan näppejään muiden hahmojen puolesta. Vaikka tarinakuviot ovatkin monella tapaa entuudestaan tuttuja, yrittää ohjaaja parhaansa mukaan pitää illuusiota yllä omaperäisemmistä tienhaaroista, joiden kautta konsepti pysyisi vähintäänkin viihdyttävänä ilmestyksenä. Draama on väkevää, toiminta on mainiota ja myös keveyttäkin elokuva tarjoilee vakuuttavasti jossain määrin. Muutamalla pienellä hiomistyöllä elokuva olisi voinut olla jopa erinomainen, mutta siitä huolimatta se vakuuttaa tarpeeksi erottuakseen joukosta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.8.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti