Iho jossa elän | La piel que habito (2011) - arvostelu

 

Ohjaus: Pedro Almodóvar
Pääosissa: Antonio Banderas, Elena Anaya, Marisa Paredes,
Jan Cornet, Roberto Álamo, Blanca Suárez, Susi Sánchez,
Bárbara Lennie, Eduard Fernández, Concha Buika
Genre: Draama, Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 2 tuntia

Iho jossa elän - tai espanjalaisittain La piel que habito - on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut jännityspainotteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa espanjalainen Pedro Almodóvar. Teos pohjautuu ranskalaisen Thierry Jonquetin vuonna 1984 kirjoittamaan ''Mygale''-nimiseen romaaniin, joka on sittemmin tullut englantilaisen käännöksen myötä maailmanlaajuisesti tutuksi ''Tarantula''-nimellä.

Alkuperäismateriaali ei ole minulle tuttu alkuunkaan, minkä vuoksi lähdinkin katsomaan elokuvaa käytännössä tietämättä siitä mitään ennakkoon. Olen vuosien vieriessä kuullut kyseisestä tuotoksesta puhuttavan, mutta en tarpeeksi paljon, että sen sisältö olisi vahingossakaan paljastunut. Odotukseni Iho jossa elän -elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat ja toiveikkaat, vaikkakin pelkäsinkin samaan aikaan sitä, että se voisi johtaa mahdolliseen pettymykseen.


Menestynyt plastiikkakirurgi Robert Ledgard on onnistunut luomaan palovammoja ja hyönteisten puremia kestävää keinotekoista ihoa, jota hän kutsuu nimellä GAL. Mies esittelee vaikuttavat tuloksensa lääketieteellisessä konferenssissa ja vakuuttaa häntä kuuleville rahoittaville edustajille, että kokeita on suoritettu tähän asti vain hiirillä. Esityksen jälkeen yksi häntä edustavista rahoittajista päättää keskustella asiasta Robertin kanssa yksityisesti, sillä jälki vaikuttaa liiankin hyvältä ollakseen totta.

Tuolloin kyseenalaistavalle edustajalle kuitenkin selviää, että tulosten saamiseksi Robert on joutunut tekemään myös lukuisia laittomia siirtogeenisiä kokeita ihmisillä. Uutiset järkyttävät edustajaa, joka kieltää miestä jatkamasta tutkimustyötään pidemmälle. Syrjäisellä tilallaan kirurgi pitää vankeudessaan nuorta Veraa yhden palvelijansa, Marilian, avustuksella. Kokeiden virallisen lakkautuskäskyn myötä Robert pyytää Mariliaa irtisanomaan muut palvelijat tontiltaan jatkaakseen työtään salassa.


Iho jossa elän on elokuva, joka ei välttämättä päällepäin vaikuta kovinkaan erikoiselta tapaukselta. Vaikka se pitääkin sisällään hyvin epätavanomaisen alkuasetelman, se ei ole mitään siihen verrattuna, mitä pääsemme lopulta kokemaan ajan karttuessa. Elokuva alustaa asetelmansa kärsivällisesti mysteerin kautta, joka alkaa sitten tilanteen eskaloituessa muuttumaan aivan mielipuolisen monitasoiseksi spektaakkeliksi. Mitä vähemmän siitä tietää ennakkoon, sitä efektiivisemmäksi sen materiaali muuttuu.

Seuraamme elokuvassa Antonio Banderasin esittämää plastiikkakirurgi Robert Ledgardia, joka tunnetaan alalla erinomaisesta osaavuudestaan ja syvästä asiantietämyksestään. Mies on tunnollinen ja tarkka myös tavallisissa arjen askareissa, vaikka hänen koko elämänsä tuntuukin nojaavan pääpainotteisesti vain elämäntyönsä viimeistelemiseen. Valitettavasti hänellä on myös epämiellyttäviä luurankoja kaapissaan, jotka kummitellessaan ajavat hänet elämässään todella kyseenalaisille teille.


Miehen koekaniinina toimiva Elena Anayan esittämä Vera Cruz taas on nuori nainen, jonka taustasta emme alkuvaiheessa tiedä vielä mitään. Joudumme täten katsojina vain uskoutumaan niille faktoille, joita kirjaimellisesti näemme näytöllä. Ohjaaja Pedro Almodóvar ei ole kuitenkaan halukas viemään tarinaansa tavanomaisille urille, vaan sen alkuasetelman luoman illuusion alta löytyy astetta mutkikkaampi ja syväluotaavampi tarinakaari, joka yllättää ja järkyttää sairaalloisella luonteellaan.

Sanotaanko näin, että jos katsoja on valmis antautumaan elokuvalle, on takaisinmaksu todella efektiivinen. Rakenteellisesti se nimittäin puikkelehtii aikajanalla edes takaisin tuodakseen vastauksia mielen päällä roihuaviin kysymyksiin. Nämä vastaukset eivät tule kaikki kerralla, vaan niitä joutuu palapelin lailla kasailemaan, minkä vuoksi mysteeri pysyykin niin visusti piilossa ennen käänteentekeviä paljastuksia. Elokuvan käänne on aika hurja, etenkin kun ottaa huomioon aiemmat tapahtumat.


Jos sanoisin, että arvasin käänteen ajoissa, niin valehtelisin teille päin näköä. Vaikka vastaavanlainen veikkaus toki viuhahtikin mielessä yksityiskohtia pohdiskellessa, tuntui se vielä tuossa vaiheessa elokuvaa ylimalkaisen absurdilta ajatukselta kaiken kaikkiaan. Käänteen jälkeen elokuva tuntuukin sitten nivoutuvan entistä vahvemmin yhtenäiseksi hengittäväksi kokonaisuudeksi, joka kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna todella miellyttää uskaliaisuudellaan ja omaperäisyydellään.

Teos ei ole kuitenkaan täydellinen, vaikka kaikki rahkeet siihen olisikin olemassa. Muutamat pienemmät yksittäiset kohtaukset ja tapahtumat jäävät ikään kuin vellomaan täytemateriaaliksi, minkä vuoksi loppupäässä niiden tarkoitusperää jää miettimään toviksi. Ehkä ohjaaja halusi lukea ne mukaan saadakseen katsojastaan enemmän inhottavia tuntemuksia irti, mutta muuten niiden arvo kokonaiskuvalle on varsin minimaalinen näin suuremman linssin kautta katsottuna.


Iho jossa elän on vaikuttava elokuvaelämys, jolle jokainen katsoja ei välttämättä ole valmis antautumaan täysillä. Vaikka se saakin pelkällä juonenkäänteellään kenet tahansa tuntemaan järkyttävän iljettäviä tuntemuksia, on sillä paljon muutakin merkittävää sanottavaa etenkin moraalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Elokuva haastaa katsojaa todellakin seuraamaan tapahtumia ja rakentamaan omia teorioita niiden pohjalta, vaikka kaikkia kortteja ei tarkoituksellisesti tarjotakaan heti kättelyssä.

Vaikka alkuun tuntuukin siltä, että elokuva poukkoilee keskittymisessään turhan paljon puolelta toiselle, onnistuu se nitomaan elementit näyttävällä tavalla yhdeksi yhtenäiseksi hengittäväksi kokonaisuudeksi, joka jää kieltämättä kummittelemaan emotionaalisen graafisuutensa puolesta. Visuaalisesti elokuva miellyttää silmää ja musiikit tuovat omanlaista lisämaustetta näytöllä tapahtuvaan. Näyttelijäkaarti suoriutuu työstään erinomaisesti. Etenkin Antonio Banderas ja Elena Anaya erottuvat joukosta puolekseen mieleenpainuvista roolitöistään.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit