Madame Web (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: S. J. Clarkson

Pääosissa: Dakota Johnson, Sydney Sweeney, Celeste O'Connor,

Isabela Merced, Tahar Rahim, Emma Roberts, Adam Scott, Mike Epps

Genre: Toiminta, Jännitys

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Vuonna 2018 Sony Pictures -tuotantoyhtiö aloitti oman Hämähäkkimies-maailmaan sijoittuvan elokuvasarjan, jonka olisi tarkoitus tuoda suosittuja ja valkokankailla ennennäkemättömiä hahmoja. Heidän täytyi ensin herättää Marvel-kannattajien kiinnostus suositulla Venom-hahmolla, jota he pääsivätkin lypsämään jo kahden keskinkertaisen elokuvan verran. Tämän jälkeen kokeilu lähti haarautumaan uusiin suuntiin Morbius-elokuvan myötä, joka sai lopulta vitsin maineen julkaisunsa alla.

Nyt on aika avartaa maailmaa entisestään vuonna 2024 ensi-iltansa saaneella Madame Web -elokuvalla, joka perustuu Marvel-sarjakuvakustantamon samannimiseen hahmoon. Sony's Spider-Man Universen neljännestä elokuvasta vastaa ensikertalaisena toimiva brittiläinen S. J. Clarkson ja sen käsikirjoituksesta Morbiuksesta tutut tekijät. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat poikkeuksellisen alhaiset ja hyvästä syystä. Onnistuiko Madame Web yllättämään minut positiivisesti vai näyttivätkö ennusmerkit kaiken oleellisen projektista?

Seuraamme tarinassa Cassandra Webbiä, eli Cassietä, joka työskentelee ensihoitajana aina tapahtumarikkaassa New Yorkissa. Eräänä päivänä nainen alkaa näkemään erikoisia näkyjä, jotka paljastavat hänelle tulevia tapahtumia - tarkalleen ottaen tapaturmia. Hämmentyneenä asiasta Cassie päättääkin paneutua asiaan tiiviimmin, kunnes se käänteentekevin näky astuukin yllättäen kuvaan. Kolme teini-ikäistä tyttöä on tuntemattoman miehen tappolistalla, mutta miksi?

Kuten mainitsinkin alkuun, Madame Web on elokuva, joka ei paljoakaan odotuksia nostattanut julkaisunsa alla. Morbius-elokuvan luokattomuus varmisti sen, että optimistisuus tulisi olemaan oikea taakka kyseisestä elokuvasarjasta puhuttaessa. Vaikka lähdinkin katsomaan uusinta yritystä mahdollisimman avoimin mielin, tuntuivat kaikki ennusmerkit osoittavan vain yhteen suuntaan. Jatkaako Madame Web siitä mihin Morbius jäi vai saataisiinko elokuvasarjalle jo toinen välttävä taidonnäyte vyölle?

Sanotaanko näin, että vaikka konseptuaalisesti elokuva pitääkin sisällään muutamia mielenkiintoisia ideoita ja mahdollisuuksia, pitävät tekijät kädenjäljellään huolen siitä, että sitä potentiaalia ei täytetä missään vaiheessa, eikä muodossakaan. Avauskohtaus antaa jo nimittäin hyvää osviittaa siitä, että minkälaisesta tuotoksesta tässä on perimmiltään kyse. Markkinointimateriaali antaa ymmärtää, että kyseessä olisi mysteerillä maustettu toimintaelokuva. Todella mysteerinen tapaus se kieltämättä on, eikä toimintaa ole paljoakaan tarjolla...

Madame Web on erikoislaatuinen anomalia, jota ei pysty ihan suoranaisesti sanoiksi pukemaan. Vaikka pinnallisesti se pitääkin sisällään pinnallisen suoraviivaisen tarinan, pahvisia pelinappuloita ja köykäisen vastakkainasettelun, tuntuu toteutus poikkeuksellisen epätasaiselta, huolimattomalta ja monesta näkökulmasta katsottuna jopa luokattomalta. Ei ainoastaan, että elokuvassa ei ole alkuunkaan tarttumapintaa, mutta se ei tunnu edes yrittävän suurimman osan ajasta. Sitä alkaakin toden teolla miettimään koko elokuvasarjan tarkoitusperää...

Tarinallisesti se yllättää jatkuvasti toinen toistaan järkyttävimmillä ratkaisuillaan, jotka eivät lopulta johda mihinkään. Käsikirjoitus tuntuu vain huononevan tilanteen edetessä, eikä naurettava dialogikaan helpota asiaa ollenkaan. Käsiteltävät hahmot ovat parhaimmillaan yksiulotteisia ja paperinohuita, minkä vuoksi emme katsojina saa minkäänlaista sidettä heihin luotua tarinan edetessä. Päähahmona toimiva Dakota Johnsonin esittämä Cassie on ainoa hahmo, johon voi edes jollain tapaa ''investoitua''. Sivuhahmot taas jäävät aivan raakileiksi.

Tahar Rahimin esittämä antagonisti Ezekiel Sims erottuu joukosta, mutta ei todellakaan hyvällä tavalla. Tämä tosin johtuu todennäköisesti itse materiaalista, joka ei palvele näyttelijää alkuunkaan. Elokuvan mysteeripuoli voisi teoriassa kiinnostaa paperilla, mutta koska tekijät päättävät kertoa kaiken katettuna pöytään, ei senkään vaikutus pidä kovin kauaa pintaansa. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva sekoittaa pakkaa toden teolla. Ei ainoastaan, että monet visuaaliset ratkaisut tuntuvat päälle liimatuilta ja silmiinpistäviltä, mutta ne eivät tuo kaoottisuudellaan mitään lisäarvoa kokonaiskuvaan.

Tuotannollisesti Madame Web vaikuttaa todella halvalta kyhäelmältä, jonka primitiivisyys korostuu entisestään rivien välistä. Tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alkuun ja sen kyllä huomaa tuotesijoittelusta, sekä esimerkiksi sen ajan seinämainoksista, mikä on ihan miellyttävä lisä muuten railakkaasti horjuvaan korttitaloon. Huvittavin aspekti elokuvassa on se, että Madame Web ja Hämähäkkinaiset ovat vain kiusoittelua tulevaan. Markkinoinnissa heidän läsnäoloon nojataan kyllä rankasti, mutta todellisuudessa kaikki näytöllä tapahtuva ei edes suoranaisesti johda vielä siihen.

En olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta Madame Web pistää toden teolla kampoihin Morbiuksen kanssa elokuvasarjan huonoimman elokuvan tittelistä. Terminator - tuhoaja-, Final Destination - Viimeinen määränpää-elokuvia lainaileva ja Hämähäkkimiehen maailmaan kuuluvia hahmoja yhteen ahtaava kokonaisuus tuntuu massiiviselta huijaukselta, jolla ei ole muuta tarkoitusperää kuin kerätä hyväuskoisten katsojien rahoja taskuunsa. Huvittavintahan tässä on se, että edes pilke silmäkulmassa ei pelasta kokemusta vääjäämättömältä pettymykseltä ja häpeältä lopputekstien rullatessa valkokankaalla.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.2.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com