Hurry Up Tomorrow (2025) - arvostelu

Ohjaus: Trey Edward Shults

Pääosissa: Abel Tesfaye, Jenna Ortega,

Barry Keoghan, Riley Keough, Leland Tyler Wayne,

Ahmad Balshe, Paul L. Davis, Ivan Troy

Genre: Jännitys

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Artistinimellä The Weeknd tunnettu kanadalainen Abel Tesfaye on noussut todellisen raketin lailla 2010-luvun puolesta välistä alkaen musiikkiteollisuuden kirkkaimmalle huipulle ja toimii tälläkin hetkellä edelleenkin yhtenä oman sukupolvensa innovatiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista laulajista. Mies tuli itselleni tutuksi juurikin näihin aikoihin ja hän nousikin nopeasti suosikkiartistieni joukkoon pysyen myös siellä jo noin kymmenen vuoden verran tähän päivään asti.

Musiikkivideoiden hienovaraiset risteävät tarinankerronnalliset, sekä symbolistiset elementit pistivät jo tuolloin silmään ja olikin vain ajan kysymys, koska artisti kokeilisi taitojaan myös liikkuvien kuvien maailmassa. Pienen ensiesiintymisensä mies teki loistavassa Hiomattomat timantit -elokuvassa, jonka jälkeen isompi rooli avautui rajusti parjatusta The Idol -sarjasta. Nyt matka jatkuukin Hurry Up Tomorrow -elokuvalla, joka toimii ikään kuin käsi kädessä herran viimeisimmän samannimisen studioalbumin kanssa.

Hurry Up Tomorrow on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut trilleri, jonka ohjauksesta vastaa It Comes at Night- ja Waves-elokuvistaan parhaiten tunnettu yhdysvaltalainen Trey Edward Shults. Elokuvaa tähdittävät Tesfayen lisäksi myös läpimurtonsa Netflixin Wednesday-sarjassa tehnyt Jenna Ortega, sekä Barry Keoghan. Odotukset sitä kohtaan ovat toki olleet toiveikkaat, mutta samaan aikaan myös jokseenkin varautuneet edellisen hutilyönnin seurauksena. Onnistuuko Hurry Up Tomorrow tuomaan valkokankaille jotain uniikkia ja tavanomaisesta poikkeavaa?

Abel on vajonnut yhä syvemmälle masennuksen ja katkeruuden armoille naisensa jätettyä hänet äkillisesti intensiivisen sanakahakan seurauksena. Maailmankiertueen keskellä mies yrittää hukuttaa pahan olonsa huumeisiin ja alkoholiin saadakseen ajatuksiaan muualle tapahtuneesta. Samoihin aikoihin Abelille diagnosoidaan puristeinen äänihäiriö, mikä ideaalisesti pakottaisi häntä lepäämään kiertueesta välttääkseen äänihuuliensa ylikuormittamista.

Miehen managerina toimiva Lee kuitenkin painostaa Abelia esiintymään seuraavassa konsertissa epävarmasta tilastaan huolimatta, mikä luonnollisesti johtaa sen katastrofiin. Artisti menettää äänensä ja päättää sen seurauksena kadota hetkellisesti yhteyden kantamattomiin. Lähtiessään stadionilta Abel törmää salaperäiseen naiseen, joka on onnistunut hiipimään kulissien taakse tapaamaan miestä. Kohtaaminen muuttuu edetessään intensiiviseksi itsetutkiskeluksi, joka alkaa saamaan vaarallisia piirteitä.

Hurry Up Tomorrow on elokuva, jota on alustavasti kieltämättä vaikea pukea sanoiksi. Se johtuu siitä, ettei sitä voi varsinaisesti kutsua kovinkaan vakavasti otettavaksi elokuvaksi. Vaikka temaattisia tukipilareita onkin havaittavissa ja muutamat alustavat aspektit viittailevatkin astetta syvällisempään itsetutkiskeluun, tuntuu siitä puuttuvan tarinankerronnallista jouhevuutta ja täsmällisyyttä selkeän punaisen langan läpiviemiseksi. Etenkin elokuvan ensimmäinen puolisko on todella hämmentävää seurattavaa.

Yritämme katsojina parhaamme mukaan luoda siteitä käsiteltäviin hahmoihin, jotka eivät anna juurikaan siimaa sen mahdollistamiseksi. Vaikka saammekin alkeellisen vainun asetelman järjestyksestä ja ideasta, tuntuvat toinen toistaan sieluttomat ja sisällöttömät kohtaukset vain sekoittavan pakkaa entisestään. Elokuva tuntuukin perimmiltään musiikkivideomateriaalien ylivenytetyltä karnevaalilta, joista yritetään sitten väkisin kasata jonkin sortin yhtenevää haparoivaa rykelmää.

Itsensä todella vakavasti ottava elokuva kääntyy ajoittain jopa tahattoman huumorin puolelle yrittäessään vakuuttaa katsojaa liikaa tilanteen vakavuudella. Yksi puolen välin jälkeen tapahtuvista kohtauksista muistuttaa kovasti Amerikan Psyko -elokuvassa tapahtuvaa ''Hip to be Square'' -kohtausta, joka kieltämättä oli hulvaton kaikessa ylilyövyydessään. Vaikka tarinallisesti Hurry Up Tomorrow onkin poikkeuksellisen epämääräistä sillisalaattia, on sen audiovisuaalinen toteutus odotetustikin vakuuttavaa seurattavaa.

Kuvaus tarjoilee valtavasti artistin musiikkivideoille tyypillisiä unenomaisia vivahteita ja elokuvaopiskelijoiden märkiä unia muistuttavia ''b-roll''-klippejä, jotka taas täydentävät kohtauksia symbolistisilla lisäyksillään. Värimaailmaa on tehostettu ylikylläisellä ja kontrastipainotteisella silauksella, joka antaa materiaalille kieltämättä astetta ''sinemaattisemman'' tuntuman. Kannattajalta on epäreilua kysyä musiikin toimivuutta, koska se vain toimii.

Sen liittäminen osaksi tarinaa tuntuu taas olevan hieman hakusessa pitkin elokuvan kestoa. Tekijät eivät tunnu löytävän hyvää tasapainoa leikkaukseensa kappaleiden välille, vaikka ne sopisivatkin konseptuaalisesti omiin kohtauksiinsa. Roolisuorituksista sen verran, että Jenna Ortega ja Barry Keoghan toimivat varsin hyvin omissa rooleissaan, vaikka kovin vähän heille on kyllä annettu tilaa esitellä taitojensa ulottuvuutta. Abel Tesfaye tuntuu paikoitellen löytävän ihan lupaavia piirteitä työkalupakistaan, mutta miehen kokemattomuus paistaa vielä pahasti kaikesta tekemisestä.

Hurry Up Tomorrow on valitettava pannukakku, jota ei pysty oikein oikeaksi elokuvaksi kutsua. Vaikka sen selkeästi ylivenytetyltä kestolta löytyykin muutamia ihan lupaaviakin elementtejä ja ideoita, tuntuvat ne katoavan täysin muuten sekavan ja hämmentävän vähäsanaisen sisällön varjoihin. Albumihan on itsessään todella laadukas ja vaikuttava aikaansaannos, jota ei voisi korostaa liikaa. Valitettavasti elokuva ei täytä sen korkeita lupauksia, eikä onnistu avaamaan sen sanomaa tai symbolistisia elementtejä katsojalle pureskeltavaksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.5.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com