Ohjaus: Danny Boyle
Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Jodie Comer, Alfie Williams,
Ralph Fiennes, Edvin Ryding, Chi Lewis-Parry, Christopher Fulford,
Amy Cameron, Stella Gonet, Jack O'Connell
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tuntia 55 minuuttia
Vuonna 2002 valkokankaille ilmestyi mainio 28 päivää myöhemmin -elokuva, joka edelleenkin tänäkin päivänä yllättää katsojia varteenotettavuudellaan ja käsinkosketeltavalla inhorealistisuudellaan. Viisi vuotta myöhemmin konseptia lähdettiin kapitalisoimaan 28 viikkoa myöhemmin -jatko-osan merkeissä, joka ajoi mainiosti asiansa ja moninkertaisti budjettinsa teatterikierroksen tienesteillään. Trilogian päättävä osa on ollut jo monta vuotta tekeillä.
Itse asiassa heti edellisen osan julkaisun jälkeen, ensimmäisen elokuvan ohjannut Danny Boyle ja käsikirjoittanut Alex Garland ilmaisivat projektin olevan jo hyvässä vauhdissa suunnittelunsa puolesta, vaikka takeita tuotannosta ei ollutkaan vielä tarjolla. Pian se kuitenkin ajautui tuotantohelvettiin erinäisten ongelmien seurauksena. Vuosien päästä kaksikko ilmoitti vihdoin tekevänsä paluun konseptin äärelle uuden elokuvan merkeissä, joka muuttuikin myöhemmin kokonaiseksi elokuvatrilogiaksi.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella toiveikkaat. Markkinointimateriaaleista tuli nimittäin selväksi se, että edellisten osien tapaan uutta hahmokaartia ja heitä ympäröivää ympäristöä lähdettäisiin kokeilemaan samaa konseptia kunnioittaen. Elokuvan budjetti on tällä kertaa myös nelinkertainen viime osaan verratessa, mikä luo tietenkin oman paineensa menestykselle. Onnistuuko Boyle ja Garland sytyttämään konseptin takaisin eloon miltei kahden vuosikymmenen jälkeen?
Kaksikymmentäkahdeksan vuotta on ehtinyt kulua raivotaudin puhkeamisesta. Muut Euroopan maat ovat pitäneet tarkkaa vahtia eristetystä saarivaltiosta pitäen määrittämättömäksi ajaksi tiukat karanteenin säännöt yllä sitä kohtaan. Itsenäinen eloonjääneiden yhteisö asuu Lindisfarne-nimisellä saarella, joka yhdistyy mantereeseen tasaisin väliajoin vuorovesipengertien kautta. Asukkaiden joukossa ovat Jamie, hänen vaimonsa Isla, sekä kaksitoistavuotias Spike, joista jälkimmäisellä on aikuistumisrituaali edessään.
28 vuotta myöhemmin on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka jatkaa epäsuorasti elokuvasarjansa kokonaisvaltaista tarinaa eteenpäin. Koska jokainen osa on keskittynyt omaan hahmokaartiin ja maa-alueeseen, saamme joka kerta uudenlaisen näkökulman ideasta. Elokuvasarja hyppää tällä kertaa ajassa rutkasti eteenpäin ja ironisesti Brittien saarilla raivotautia onnistuneesti vältelleet ihmiset ovat joutuneet eristäytymään omiin alkukantaisiin oloihinsa.
Avauskohtaus virittää katsojan miellyttävästi tunnelmaan, vaikka se pohjustaakin vasta myöhemmin tulevaa. Saamme hyvän otteen elokuvan luonteesta ja tyylistä, joka mukailee monella tapaa edellisiä osia. Elokuvan varsinainen tarinakaari pistetään sitten käyntiin sen jälkeen siirtyessämme Lindisfarne-saarelle. Aaron Taylor-Johnsonin esittämä Jamie on määrätietoinen taistelija, joka pitää huolta omasta kolmihenkisestä perheestään ja yrittää parhaansa mukaan toimia hyvänä esimerkkinä ainoalle pojalleen.
Hänen vaimonsa, Jodie Comerin esittämä Isla, potee jonkin sortin sairautta, jota ei ole kuitenkaan koskaan tutkittu lääkärien loistaessa pienellä saarella poissaolollaan. Vointi heittelehtii rajusti siedettävästä järkyttävään ja naisella on suuria vaikeuksia muistamisen kanssa. Alfie Williamsin esittämä Spike on taas poika, joka on elänyt koko elämänsä karanteenialueella kokematta koskaan lapsuuden tuomaa vapautta ja viattomuutta.
Jamie on valmistellut poikaa puhtaaksi selviytyjäksi, vaikka tämän piirteet eivät ehkä alustavasti vaikuttaisi tukevan ajatusta. Saaren yhteisöllä on käytössä aikuistumisrituaali, joka vie nuoret teini-ikäiset pojat varsinaiselle manneralueelle hakemaan ensimmäistä kaatoa. Tämän reissun aikana Spike oppii ja kokee paljonuusia asioita nähdessään karanteenialueen todellisen luonteen. Elokuva yllättää suuresti kärsivällisellä luonteellaan.
Ei ainoastaan, että pääsemme hahmoihin kunnolla käsiksi heti kättelyssä, mutta he kasvavat valtavasti matkansa aikana. Tarinallisesti elokuva ajaa mainiosti asiansa ja onnistuu monella tapaa yllättämään rohkeilla ratkaisuillaan. Toki, ne kaikki eivät toimi tietenkään kokonaiskuvassa, mutta suurin osa palvelee konseptia poikkeuksellisen hyvin. Viimeiset viisi minuuttia osoittautuvat varsin kehnoksi toteutukseksi, mutta siitä sitten ehkä myöhemmin.
28 vuotta myöhemmin tuntuu edeltäjiään hengellisemmältä tapaukselta. Yksityiskohdat nojaavat vahvasti uskomuksiin ja alkukantaisiin tapoihin, joiden avulla saaren asukkaat ovat selviytyneet tähänkin asti. Tartutetut ovat onnistuneet vuosien edetessä kehittymään ja luomaan omanlaisen hierarkian nokittelujärjestyksessään. Emme näe enää vain juoksevia raivotautisia, mutta myös matelevia sellaisia, sekä alfoja - astetta kehittyneempiä järkäleitä.
Loogisuuden nimissä elokuvasarjan kehitys on varsin luontevan oloista, mikä pitää realismin illuusiota loistavasti yllä. Tyylinsä puolesta elokuva erottuu kyllä suurimmaksi osaksi puolekseen. Ei ainoastaan, että aiemmista osista tuttu hektinen kuvaus ja käytännöllisyys pysy tiukasti matkassa mukana, mutta ohjaaja Danny Boyle päättää kokeilla todella uniikkeja ratkaisuja kohtausten eloon herättämiseksi. Mikä upeinta, elokuva käyttää materiaalissaan pääosin rajoitteellista iPhone 15 Pro Max -älypuhelimia, muutamia toimintakameroita, sekä drooneja.
Sitä ei aina edes sisäistä, vaikka valkokankaalla laatu luonnollisesti kärsiikin jonkin verran tietyissä tilanteissa. Lähestymistapa toimii kuitenkin luontevana jatkumona elokuvasarjalle, joka on käyttänyt alkujaankin todella alkukantaisia laitteita. Visuaalisesti elokuva on ammattilaisen käsialaa. Materiaali erottuu nimittäin puolekseen näyttävästä ja intensiivisestä luonteestaan. Boyle kokeilee myös astetta eeppisempää toteutusta kahdenkymmenen puhelimen täyttämän kamerajalustan avulla.
Vaikka idea onkin mieletön ajatuksen tasolla, tuntuu se vanhenevan nopeasti elokuvan edetessä, sillä tyyliä käytetään liian monta kertaa ja liian lyhyen ajan sisään. Itse henkilökohtaisesti olisin tehnyt kuvan liikkeestä myös hieman hitaamman vaikutuksen korostamiseksi, mutta se asia onkin sitten itse katsojan silmissä päätettävissä. Äänieditointi miellyttää yhtälailla toteutuksellaan. Aiemmissa elokuvissa lyötiin useasti yli ääniefektien käytössä ja äänimaailman tasapainon heittelehtimisessä, mutta tässä osassa se puoli toimii varsin moitteettomasti.
Elokuvan hengellinen luonne korostuu myös vahvan tunnelman johdosta, jota onnistutaan rakentamaan ja purkamaan efektiivisesti pitkin kestoa. Säikäytykset ovat sellaisinaan ottaneet hieman takapakkia ja keskittyminen on nojannut enemmänkin jännityksen pohjustamisen äärelle. Progressiivista hip hop -musiikkia edustava Young Fathers -yhtye vastaa elokuvan sävellyksistä ja musiikista. Tyylin monimutkaiset ja kokeilulliset yksityiskohdat istuvat tunnelmaan poikkeuksellisen hyvin. Etenkin Rudyard Kiplingin samannimiseen runoon pohjautuva ''Boots'' -säestys jää elämään väkevästi mielen perukoille.
28 vuotta myöhemmin on monella tapaa loistava elokuva - paras sitten ensimmäisen osan. Mainio tarina ja upea tekninen toteutus pitävät huolen siitä, että vuosikymmeniä jatko-osaa odottanut katsoja saa rahoilleen varmasti vastinetta. Näyttelijöiden roolisuoritukset vakuuttavat ympäri pöydän, eikä kukaan tunnu potkaisevan tyhjää kädenjälkensä puolesta. Tunnelmallisesti elokuva miellyttää painostavalla luonteellaan, mutta muistaa myös ajoittain tasapainottaa sitä osuvilla koomisilla piirteillään.
Valitettavasti tämä hiomaton timantti tuntuu valuvan jossain määrin omalta paikaltaan viimeisen viiden minuutin aikana. On kieltämättä hieman lannistavaa huomata, kuinka näin sykähdyttävä ja karmaiseva konsepti tekee täyskäännöksen muuten kultaisella keskitiellä kulkevassa tunnelmassaan juuri ennen loppua vain yhden hämmentävän ratkaisun johdosta. Onneksi koko kokemus ei kuihdu kasaan ylilyöntiin, mutta on se kieltämättä erikoinen tapa vetää katsoja pois maailman illuusiosta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.6.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti