Resident Evil (2002) - arvostelu

 

Ohjaus: Paul W. S. Anderson
Pääosissa: Milla Jovovich, Michelle Rodriguez,
Eric Mabius, James Purefoy, Martin Crewes, Colin Salmon,
Ryan McCluskey, Oscar Pearce, Michaela Dicker
Genre: Toiminta, Kauhu, Scifi
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

''You're all going to die down here.''

Capcomin luoma Resident Evil -videopelisarja kuuluu ehdottomasti selviytymiskauhupelien aatelistoon, joten sen suosiota on turha edes kyseenalaistaa. Vaikka itselleni pelisarja tulikin enemmän tutuksi vasta 2010-loppupään julkaisujen myötä, on kokemusta alkuperäisistä peleistä kertynyt lapsuudenkin mittaan jossain määrin. Resident Evil -videopelit ovat olleet itselleni sellaisia tapauksia, joita olen salaa koulukavereiden luona kokeillut.


Valitettavasti kovin pitävää sidettä en saanut niihin tuolloin vielä aikaiseksi eriävien kiinnostusten kohteiden vuoksi. Vasta pelisarjan seitsemäs osa, Resident Evil 7: Biohazard, onnistui herättämään kiinnostukseni alkuperäismateriaaliin ja lähdin avoimin mielin tutkimaan pelisarjan omaperäistä ja moniulotteista historiaa. Resident Evil on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut elokuvasovitus, jonka ohjauksesta vastaa brittiläinen Paul W. S. Anderson.

Nimi on monille varmasti tuttu jo entuudestaan, sillä mies on tehnyt monia valtavan kulttuuriarvon omaavia elokuvia pitkin uraansa. Vaikka taso onkin ollut vuosien varrella heittelehtivää parhaimmillaan, ei voi töiden suosiota juurikaan moittia. Itse tallustelin herran maille Alien vs. Predator -elokuvan kautta ja ensisilmäys töihin on lopulta kuvastanut loistavasti koko hänen filmografiansa olemusta. Viihdyttävä, mutta ei kuitenkaan aukoton.


Raccoon City -kaupungin alla sijaitsee Umbrella Corporation -yhtiön omistama geenitutkimuslaitos nimeltään ''Pesä''. Eräänä päivänä työntekijöihin soluttautunut varas vapauttaa T-viruksena tunnetun aineen ja saastuttaa koko yksikön. Tilanteen eskaloitumisen johdosta laitosta kontrolloiva Punainen Kuningatar -tekoäly sulkee Pesän ja tappaa kaikki sisällä olleet ihmiset taudin leviämisen estämiseksi.

Samaan aikaan Alice herää hylätyn kartanon kylpyhuoneesta ja kärsii muistinmenetyksestä. Nainen yrittää selvittää sijaintinsa, mutta hänet keskeytetään James Shaden johtaman kommandoryhmän kädestä. Tämä käskee Alicea tulemaan mukaan Pesään selvittääkseen vuodon syytä, sillä mukaan lukien hän kuuluu Umbrella Corporation -yhtiön palkkalistoille kommandoryhmän lisäksi. 


Lähdetään vaikka siitä liikkelle, että olen nähnyt elokuvan kahdesti aiemmin ja kummallakaan kerralla en juurikaan pitänyt siitä. Tämä tosin johtuu siitä, että videopelisarjan kannattajana elokuvasarjan omaperäinen suunta ei oikein onnistunut tempaamaan mukaansa. Tällä kertaa annoin sille kuitenkin reilun mahdollisuuden. Resident Evil avaa urakkansa kertomalla suoraan maailmansa yksityiskohdista, jotka mukailevat videopelien tarinaa tunnollisesti.

Tämän jälkeen hyppäämme suoraan asiaan - Umbrella Corporation -yhtiön yksikön, Pesän, saastumiseen. Tässä vaiheessa tilanteen aiheuttaja pysyy mysteerinä, jotta elokuva saisi kysymyksiä ilmoille. Koko avauskohtaus toimii varsin hienona kurkistuksena käsiteltävään maailmaan ja sen pelisääntöihin, vaikka sen suurempia paljastuksia ei vielä tässä vaiheessa eteen tulekaan. Tämän jälkeen hyppäämme Milla Jovovichin esittämän Alicen matkaan, joka toimii elokuvassa ikään kuin ''kalana kuivalla maalla''.


Kyseinen hahmo ei ole ollut koskaan osana videopelien hahmokaartia, minkä vuoksi monet kannattajat ovat ottaneet siitä nokkiinsa. Ymmärtäähän sen, sillä he varmasti haluaisivat nähdä mahdollisimman tarkan sovituksen alkuperäismateriaalista. Näin jälkikäteen mietittynä se muistuttaa monella tapaa vuoden 2021 Mortal Kombat -elokuvaa, jossa päähahmo on luotu materiaalista tietämättömän katsojan näkökulman jäljittelemiseksi. Tosin tämäkin lähestymistapa voi toimia, jos sitä lähestyy oikealla tavalla.

Onnistuuko elokuva tekemään sen? Sanotaanko näin, että alkuun kyllä, mutta loppua kohden tilanne lähtee hieman lapasesta. Hahmokaarti muutenkin jää hieman mitäänsanomattomaksi mitä pidemmälle elokuvassa edetään. Tarinallisesti sillä ei ole paljoakaan tarjottavanaan. Vaikka tarina eteneekin loogisella tavalla, astuu se useimmiten mitä kliseisimpien käänteiden päälle. Suurimmat niistä peitellään pääosin mairittelevasti, mutta osa niistä käytännössä annetaan katsojalle jo pelkän dialogin kautta.


Tunnelmallisesti Resident Evil onnistuu monella tapaa taltioimaan videopeliensä luonteen ja ilmapiirin, joka uhkuu uhkaavaa mystisyyttä. Miljööt toimivat varsin mainiosti omassa kontekstissaan, eivätkä mörököllitkään petä toteutuksissaan. Toki, visuaaliset efektit ovat jo parhaat päivänsä nähneet, minkä vuoksi uskottavuutta niiltä ei kannata odottaa. Onneksi saamme myös ajoittain käytännöllisiä ratkaisuja tarjottimelle, jotka yllättävää kyllä vakuuttavat inhorealistisella luonteellaan.

Kuvaus on monipuolista ja monella tapaa aistikasta. Tekijät tuovat myös videopeleistä tuttuja kuvakulmia elokuvaan ja se toimii upeana yksityiskohtana. Huikeat videopeliviittaukset muutenkin loistavat runsaudellaan, vaikka monet muut yksityiskohdat ovatkin keksittyjä päästä. On hienoa nähdä kuitenkin, että elokuvan tunnelma pysyy kuitenkin yhtenevänä ja jouhevana kokonaisuutena. Lisäksi on pakko nostaa tapetille Marco Beltramin ja Marilyn Mansonin mieleenpainuvat yhteissävellykset.


Ei ainoastaan, että ne sopivat elokuvan luonteeseen erinomaisesti, mutta niistä huokuu videopeleille tyypillinen mystiikka hienosti läpi. Toiminta vaikka monesti naurettavan hurjaksi äityykin, tuo se omanlaisensa mausteen kokonaiskuvaan. Resident Evil on asiansa ajava elokuva, vaikka videopelisarjan kannattajana onkin vaikea hyväksyä muutamia ylimääräisiä ideoita. Se onnistuu kuitenkin tarjoamaan varsin viihdyttävän puolitoistatuntisen, vaikka aivot jäävätkin sen myötä narikkaan. Elokuvasarja saa kuitenkin mielenkiintoisen suunnan, johon tähtäämme seuraavaksi.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com

Kommentit