Ohjaus: Andrzej Żuławski
Pääosissa: Isabelle Adjani, Sam Neill,
Margit Carstensen, Heinz Bennent, Johanna Hofer,
Carl Duering, Shaun Lawton, Michael Hogben
Genre: Kauhu, Draama
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia
''I can't exist by myself because I'm afraid of myself, because I'm the maker of my own evil.''
Andrzej Żuławski on kiehtova ohjaaja, jonka tuotannosta riittää keskusteltavaa. Etenkin merkittävimmän elokuvansa aikoihin hän kävi läpi lukuisia henkilökohtaisia ongelmia kivuliaasta avioerosta sen aiheuttamaan masennukseen. Tämä tekee teoksesta astetta intiimimmän ja merkityksellisemmän. Possession on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut kauhudraama, jonka teatterikierros Isossa-Britanniassa jäi lyhyeksi elokuvan päädyttyä maassa kokonaan kiellettyjen elokuvien listalle.
Vaikka elokuva ei menestynyt kaupallisesti Euroopassa eikä Yhdysvalloissa – joista jälkimmäisessä esitettiin alkuperäisessä julkaisussa vain voimakkaasti editoitua versiota – se saavutti lopulta kulttistatuksen, ja myöhempinä vuosina siihen on suhtauduttu huomattavasti myönteisemmin. Possession sai myös Suomen ensi-iltansa viime vuoden lopulla. Vaikka kiinnostusta elokuvan näkemiseen valkokankaalta olisi ollut, aikataulut menivät ikävästi ristiin ja estivät sen kokonaan.
Kylmän sodan aikainen Länsi-Berliini. Annan ja Markin avioliitto on ajautunut kuilun partaalle, kun heidän aiemmin onnellinen elämänsä uppoaa vauhdilla petoksen ja katkeruuden rumaan syvyyteen. Kuvioon on nimittäin ilmestynyt mystinen Heinrich. Myös pariskunnan pieni Bob-poika joutuu vanhempiensa repivään ristituleen, mikä sytyttää heidän välilleen entistäkin rajumpaa eripuraa. Tämän seurauksena Annan räjähdysmäiset raivokohtaukset vain syventävät pariskunnan ahdinkoa.
Sokean mustasukkaisuuden riivaama Mark ryhtyy epätoivoisiin toimiin päästäkseen perille vaimonsa psykoosin juurista. Hän ei kuitenkaan tiedä, että vastausta vailla olevat kysymykset ja epäilykset ovat huomattavasti vaarattomampia kuin itse todellisuus – todellisuus, joka saa kenen tahansa ihon kananlihalle. Mark ei pysty hyväksymään vaimonsa rajua suunnanmuutosta, mutta mikään ei voi valmistaa häntä siihen outoon ja vertahyytävään totuuteen, joka häntä odottaa.
Elokuva heittää katsojan heti kättelyssä keskelle mysteeriä, joka ihmetyttää Sam Neillin esittämää Markia siinä missä katsojaakin. Isabelle Adjanin esittämä Anna on päättänyt kuin hetken mielenjohteesta hakea avioeroa täysin olemattomien syiden verukkeella. Pikkuhiljaa tilanne alkaa rakentua tämän asetelman ympärille ja edetä varsin erikoisille urille. Pääsemme erinomaisesti käsiksi hahmoihin ja etenkin Markin mielenmaailmaan.
Annan puoli taas jää vielä salaisuudeksi tarinan vaatiman mysteeripainotuksen vuoksi. Tämä antaa elokuvalle sen vangitsevan luonteen, joka saa katsojan uppoutumaan konseptiin. Asetelma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen kuin voisi odottaa, sillä tilanne alkaa eskaloitua surrealististen yksityiskohtien voimin. Ohjaaja osoittaa tässä tarinankerronnallisesti vahvaa osaamistaan ja antaa katsojalle kaikki tarvittavat työkalut oman tulkinnan tekemiseen materiaalista.
Vaikka selkeät vertauskuvat ja symboliikka ovatkin vahvasti läsnä, toinen toistaan erikoisemmat yksityiskohdat antavat mahdollisuuksia konseptin syventämiseen ja avartamiseen. Possession on hulluin tulkinta avioerosta, jonka olen koskaan valkokankaalla nähnyt. Vaikka en ole itse ollut naimisissa, tarina tuntuu silti jollain tapaa tutulta. Useimmat meistä ovat olleet rakastuneita ja tunteneet sen sitkeän kivun, joka ei ota helpottaakseen, vaikka kuinka yrittäisi päästä siitä yli.
Elokuva kuvaa juuri tätä tunnetta mahdollisimman hämärällä ja omituisella tavalla. Tapa, jolla tarina kuljetetaan, on vangitseva ja surrealistinen. Fantastiset elementit sulautuvat kauhuun täysin saumattomasti. Jännitystä ja tehoa elokuvasta löytyy, mutta se ei selvästikään sovi kaikille – kyseessä on eittämättä aika omaperäinen teos. Ohjaaja Andrzej Żuławskin valkokankaalle tuomaa kunnianhimoa on kuitenkin pakko ihailla.
Avioero on luonnostaan raju ja kivuliainen – se on yksinkertaisesti sen luonne – mutta tässä tarinassa kaikella tuntuu olevan tarkoituksensa. Jokainen taistelee omia demoneitaan vastaan sellaisen kriisin keskellä, ja jäljen kuuluukin olla rosoinen ja ruma. Ilman tuota intensiteettiä suhteella ei ehkä olisi ollut mitään merkitystä alun perinkään. Tieto siitä, että tämä painajaismainen tarina kumpuaa suoraan Żuławskin omista henkilökohtaisista kokemuksista, tekee elokuvasta vieläkin kiehtovamman.
Possession on kuin Roman Polanskin ja David Cronenbergin tuotantojen epäpyhä risteytys. Elokuva huokuu Polanskille tavanomaista paranoijaa ja suljetun paikan kammoa, kun taas Cronenbergiltä se lainaa vatsaa vääntäviä kehonmuutoksia sekä biologista kauhua. Risteytys tuntuu kuitenkin intiimiltä ja uniikilta avioeron kuvaukselta, joka jättää katsojan täysin sanattomaksi. Teknisesti elokuva on myös kaikin puolin laadukas: kuvaus säväyttää, ja harmahtava värimaailma välittää todella epätoivoisen kuvan tilanteesta.
Lopuksi on nostettava pöydälle roolisuoritukset, jotka olivat kautta linjan aika mielipuolisia. Yhtä hahmoa lukuun ottamatta kaikki muut osapuolet vaikuttavat perimmiltään todella realistisilta ja omaperäisiltä tapauksilta – Heinz Bennentin esittämä Heinrich toimii ehkä ainoana ylilyöntinä. Isabelle Adjani pitää elokuvaa tosin täysin omana leikkikenttänään ja tekee kaikin puolin raa'an suorituksen kahdessa eri roolissa. Myös Sam Neill yllättää positiivisesti otteillaan.
Possession on erinomainen kauhudraama, joka ei ainoastaan onnistu kertomaan kauhistuttavaa tarinaa kahdesta rikkinäisestä hahmosta, vaan myös muotoilee sen vertauskuvallisesti mitä mieleenpainuvimmalla tavalla. Odotin ennakkoon ihan pätevää teosta, mutta en osannut odottaa sitä monsterielokuvana. Yllätyksiä löytyy monella muullakin tasolla, sillä elokuva on olemukseltaan äärimmäisen moniulotteinen ja omaperäinen. Mutta kuten aiemmin mainitsin, elokuva ei varmasti sovi kaikille.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.10.2026
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti