Ohjaus: Marcus Dunstan
Pääosissa: Josh Stewart, Andrea Roth,
Michael Reilly Burke, Juan Fernández, Karley Scott Collins,
Daniella Alonso, Haley Alexis Pullos, William Prael
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Saw- ja Hostel-elokuvasarjojen vanavedessä valkokankaille saapunut The Collector on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Marcus Dunstan. Elokuvan taustatarina on kiehtova ja jossain määrin myös sen lopullista muotoa selittävä. Sen alkuperäinen käsikirjoitus suunniteltiin nimittäin alun perin Saw-elokuvasarjan esiosaksi, joka olisi kertonut yksittäisen tarinan John Kramerista eli Jigsaw’sta.
Lopulta tuottajat vastustivat ideaa, ja hanke hylättiin alkuperäisessä muodossaan. Käsikirjoituksen vahvuudet eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta, sillä Dunstan ja Patrick Melton päätyivät myöhemmin kirjoittamaan useita Saw-sarjan jatko-osia. Hylätty käsikirjoitus löysi lopulta oman identiteettinsä The Collector -nimisenä elokuvana. Itse olen kuullut elokuvasta verrattain vähän kritiikkiä, mikä herätti lopulta kiinnostukseni. Onko The Collector ansainnut paikkansa oman aikakautensa kauhuelokuvien joukossa?
Entinen vanki Arkin O'Brien työskentelee remonttimiehenä Chase-perheelle. Työpäivänsä jälkeen hän tapaa vaimonsa, jonka velka koronkiskureille erääntyy keskiyöllä. Suojellakseen vaimoaan ja tytärtään Cindyä Arkin suunnittelee varastavansa arvokkaan rubiinin asiakkaansa talosta. Murtauduttuaan taloon hän huomaa sen olevan aavemaisen hiljainen ja suuntaa kohti kassakaappia. Kuultuaan askeleita Arkin piiloutuu ja todistaa, kuinka salaperäinen naamioitunut mies terrorisoi perhettä äärimmäisen väkivaltaisin keinoin.
Elokuva on monella tapaa ristiriitainen tapaus. Ei siksi, että se olisi laiska tai kunnianhimoton, vaan siksi, että se painottaa tunnelmaa ja teknistä toteutusta enemmän kuin niitä elementtejä, joista itse olisin ehkä kiinnostuneempi. Yksinkertainen lähtökohta toimii, mutta juuri sen ympärille rakennettu sisältö jää etäiseksi. Rakenteellisesti The Collector ei tarjoa juuri mitään erityisen kiinnostavaa. Vaikka tarinankerronta löytääkin paremman rytminsä tilanteen eskaloituessa, sen perustukset jäävät huteriksi.
Hahmot ovat ohuita karikatyyrejä, eikä heidän kohtaloistaan synny juuri minkäänlaista emotionaalista kiinnittymistä. Tämä johtuu siitä, että Dunstan tuntuu olevan huomattavasti kiinnostuneempi väkivallan esittelystä kuin henkilöhahmojensa kehittämisestä. Toki Josh Stewartin esittämälle Arkinille annetaan ymmärrettävä motiivi, mutta se ei yksin riitä kantamaan hahmoa. Hätäisesti rakennettu pohjustus jättää henkilöhahmot etäisiksi, minkä vuoksi heidän kohtaloihinsa on vaikea investoitua tunnetasolla.
Ja kyllä, elokuva ei välttämättä lähtökohtaisestikaan pyri painottamaan tällaisia elementtejä erityisen voimakkaasti. Samalla sen arvo kuitenkin kärsii, sillä monet sen parhaista ratkaisuista jäävät lopulta pelkäksi pintakiilloksi. Siinä, missä The Collector onnistuu ajoittain erinomaisesti, on sen kyky ylläpitää jännittävää tunnelmaa. Omakotitalon klaustrofobinen ympäristö tekee tarinalle valtavasti palveluksia ja kannattelee muuten melko ohueksi jäävää kokonaisuutta.
Arkinin tehtävää vaikeuttavat Keräilijän virittämät ansat, jotka muistuttavat lähes Yksin kotona -elokuvien Kevinin keksintöjä – sillä erotuksella, että nämä viritykset on suunniteltu tappamaan eikä vain satuttamaan. Huvittavaa tilanteessa on se, kuinka laajalle alueelle ansat on ripoteltu ja kuinka määrätietoisesti ne on suunniteltu vaikeuttamaan nopeaa liikkumista. Kalastuskoukuista nauloihin ja karhunraudoista aina ikkunoihin viritettyihin giljotiineihin asti elokuva tarjoilee päähahmolle toinen toistaan tiukempia tilanteita.
Tämä pitää jännitteen korkealla ja saa Arkinin vaikuttamaan mieheltä, joka on jatkuvasti yhden virheliikkeen päässä katastrofista. Teknisesti The Collector on pätevä kokonaisuus, joka onnistuu ajoittain jopa erottumaan edukseen. Vaikka sen 2000-luvun kauhuelokuville tyypilliset visuaaliset efektit ja yleisilme ovat vahvasti läsnä, ne eivät murenna elokuvan uskottavuutta. Päinvastoin ne luovat teokseen omalaatuista unenomaisuutta ja lähes urbaania legendaa muistuttavaa tunnelmaa.
Musiikkivalinnoista voi sen sijaan olla montaa mieltä. Itselleni osa niistä tuntui jokseenkin immersiota rikkovilta, vaikka elokuvan äänimaailma kokonaisuudessaan olikin varsin toimiva. Roolisuoritusten taso puolestaan vaihtelee melko paljon, ja niiden epätasaisuuden huomaa väistämättä myös elokuvan aikana. Raakuudessaan The Collector asettuu vakuuttavasti Saw-elokuvasarjan rinnalle, vaikka sen ratkaisut ovatkin pääpiirteissään hieman maanläheisempiä.
Tämä tekee väkivallasta paikoin jopa häiritsevämpää, sillä tapahtumat tuntuvat ainakin ajoittain realistisemmilta kuin genren näyttävimmissä verikekkereissä. The Collector on kauhuelokuva, joka loistaa tietyillä osa-alueilla mutta kompuroi toisilla. Sen pyrkimys tarjota suoraviivainen ja häiritsevä kokemus toteutuu pääosin onnistuneesti, mutta samalla elokuva tuntuu rajaavan omaa potentiaaliaan. Vaikka materiaalista löytää ajoittain paljonkin nautittavaa, kokonaisuus kärsii epätasaisuudesta, joka estää sitä nousemasta genrensä parhaimmiston joukkoon.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.10.2026
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti