Ohjaus: Olatunde Osunsanmi
Pääosissa: Milla Jovovich, Will Patton, Hakeem Kae-Kazim,
Corey Johnson, Enzo Cilenti, Elias Koteas, Eric Loren,
Mia McKenna-Bruce, Raphaël Coleman, Alisha Seaton
Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi, Jännitys
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
The Fourth Kind on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Olatunde Osunsanmi. Herra ei ole entuudestaan tuttu tapaus, joten minun oli vaikea määritellä odotusarvoja sen kummemmin. Elokuva on siitä erikoinen tapaus, että se puoltaa pseudodokumentille tavanomaisia piirteitä. Sen tarkoituksena on siis selkokielellä toimia dramaattisena uudelleenesityksenä tositapahtumiin peilaten.
Ennakkoon odotukseni elokuvaa kohtaan olivat jokseenkin matalat johtuen sen saamasta vastaanotosta. Vaikka itse tekotapa kieltämättä herättikin jonkin verran mielenkiintoa ennen katselua, tuntui ratkaisu jo siinä vaiheessa halpamaiselta markkinointiharhautukselta. Sehän selviäisi vain yhdellä keinolla. Onnistuuko The Fourth Kind yllättämään epätavanomaisella lähestymistavallaan vai toimiiko se vain turhanpäiväisenä temppuiluna?
1960-luvulla alaskalaisessa Nome-kaupungissa ihmisiä on raportoitu mystisesti kadonneeksi poikkeuksellisen paljon. Huolimatta useista FBI:n aluetta koskevista tutkimuksista, totuutta ei ole koskaan paljastettu julkisuuteen. Tällä syrjäisellä alueella psykologian tohtori Abigail Tyler alkaa videoida traumatisoituneiden potilaiden istuntoja ja löytää tietämättäänkin häiritsevimmistä koskaan dokumentoiduista todisteista avaruusolentojen sieppauksista.
The Fourth Kind on elokuva, joka jakaa mielipiteitä puoleen, jos toiseenkin ja ihan hyvästä syystäkin. Vaikka sillä onkin ihan mielenkiintoinen premissi taustalla, tuntuu jälki jättävän katsojan poikkeuksellisen kylmäksi lopputekstien rullatessa. Mistä tämä johtuu? Aloitetaan siitä, että elokuva ottaa tovin päästäkseen kunnolla vauhtiin. Vaikka saammekin alkukantaisen otteen tarinasta ja hahmoista, jää kokonaiskuva todella veteläksi.
Elokuvan kiehtovimmaksi, mutta kohtalokkaimmaksi elementiksi tituleerattu pseudodokumenttityyli toimii jossain määrin vain alkumetreillä. Oikean elämän materiaalin ja ''uudelleennäytellyn'' version yhteiskuva tulee monta kertaa vastaan katsastuksen aikana. Se tuo toki omanlaista ''varteenotettavuutta'' tapahtumiin, sillä ne ovat todellisuudessa tapahtuneet valtaosin kyseisellä tavalla. Rajusti dramatisoituna ne kääntyvät monesti kuitenkin jokseenkin turruttaviksi näyksi.
Tämä johtuu siitä, että sitä yritetään toden teolla lypsää koko rahan edestä. Eikä siinä mitään. Markkinoinnin kannalta tämähän vain luo sitä edellä mainittua ''uskottavuutta'' ja jollain tapaa myös epätavanomaista omaperäisyyttä. Valitettavasti elokuva tuntuu pääosin nojaavan vain itse tekotyylin harteille tuoden poikkeuksellisen vähän lihaa luiden ympärille. Konseptinahan idea on kiehtova ja mysteerinen - ei sen puoleen.
Sitä vain toivoisi saavan enemmän irti käsiteltävistä hahmoista ja itse tarinasta. Hahmot itsessään eivät sellaisinaan olkia kohauta esillepanonsa suhteen. Etenkään Milla Jovovichin esittämä Abigail ei välity ollenkaan realistisella tavalla edes oikean materiaalin läsnäollessa. On jopa turhauttavaa katsoa, ettei näyttelijää tunnu kiinnostavan esittäminen ollenkaan. Sivuhahmoista saa kuitenkin astetta varteenotettavamman kuvan, mikä auttaa asian käsittelyssä.
Tapahtumat itsessään taas jäävät melko vaisuiksi vastaanotettaviksi. Vaikka mysteerin puolesta elokuvalla olisikin jotain alkukantaista sanottavanaan, kaikki se rakentelu jää varsin mitäänsanomattomaksi loppupeleissä. Vertauskuvia tarjotaan katsojalle katsastuksen aikana moneen lähtöön, mutta ehkä se merkityksellisin niistä on pöllö unessa. Nämä traumatisoituneet ihmiset ovat nähneet kyseisen linnun unessaan, jota sitten yritetäänkin tulkita hahmojen toimesta.
Pöllö voi olla niin varoittava kuin suojeleva symboli ja esimerkiksi joissakin amerikkalaisissa alkuperäiskansojen heimoissa ne ovat kuoleman enteitä, mikä tuo mysteerin omanlaisen kiehtovan perspektiivin. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on kuvattu asian ajavalla tavalla ja eri tyyleillä tosiaan myös leikitellään pitkin kestoa. Tunnelmallisesti se tarjoaa alkukantaista jännityksen havinaa, mutta toivotun rajan ylittäminen tuntuu jäävän valitettavasti todella kaukaiseksi toiveeksi.
The Fourth Kind on elokuva, joka turvautuu enemmän ylikorostamaan tapahtumien ''uskottavuutta'' konseptuaalisilla temppuiluillaan kuin tekemään tarinastaan tai käsiteltävistä hahmoistaan edes jossain määrin varteenotettavia ja merkityksellisiä. Vaikka idea kiinnostaakin paperilla, on esillepano todella saamaton ja laiska luonteeltaan, minkä vuoksi kokemus jää todella mitäänsanomattomaksi. Tusinaelokuvaksi ei tätä teosta voi sanoa, mutta sen sisältö tuntuu juurikin siltä siitä huolimatta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.10.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti