Ohjaus: John Erick Dowdle
Pääosissa: Stacy Chbosky, Ben Messmer, Ivar Brogger,
Lou George, Michael Lawson, Samantha Robson, Ron Harper,
Kim Kenny, Bobbi Sue Luther, Iris Bahr, Lisa Black
Genre: Rikos, Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 21 minuuttia
''Do you wanna see what the other side of the camera looks like...?''
''Found footage'' -elokuvat ovat vain harvoin onnistuneet vakuuttamaan minut varteenotettavuudellaan. Vaikka kirjavasta joukosta löytyykin muutamia todella onnistuneita toteutuksia, suurin osa niistä on kokonaisuutena jäänyt varsin heikoiksi. Käsiteltävää elokuvaa pidetään yhä yhtenä kaikkien aikojen häiritsevimmistä pseudodokumenteista. Se tunnetaan järkähtämättömästä realismistaan sekä tavastaan kuvata sarjamurhaajan sadistisia rikoksia poikkeuksellisen armottomasti.
The Poughkeepsie Tapes on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut dokumentaarista tyyliä mukaileva kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen John Erick Dowdle. Käsikirjoituksesta vastaa hänen veljensä Drew Dowdle yhdessä Johnin kanssa. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset. Vaikka se nousee toistuvasti esiin katsojien kokoamilla häiritsevimpien elokuvien listoilla, en ole koskaan ollut siitä erityisen kiinnostunut. Tällä kertaa ajatus sen katsomisesta vaikutti kuitenkin jopa varsin lupaavalta.
Poliisi tekee ratsian taloon Poughkeepsien kaupungissa New Yorkin osavaltiossa ja löytää sisältä yli kahdeksansataa videonauhaa. Nauhat ovat sarjamurhaaja Edward Carverin kuvaamia, ja ne dokumentoivat hänen rikoksensa uhrien sieppauksista aina ruumiinavauksiin asti. Todisteiden valtavasta määrästä huolimatta Carver onnistuu pysymään arvoituksena, sillä hän varoo paljastamasta henkilöllisyyttään kameralle ilman naamioitumista. Tämän seurauksena poliisi käynnistää mittavan tutkinnan jäljittääkseen sekä Carverin että hänen uhriensa kohtalot.
Ohjaajan lähestymistapa konseptiin vakuuttaa kiehtovuudellaan, vaikka se olisi voinut epäonnistua lukuisilla eri tavoilla. Pseudodokumentaarinen tyyli on tehokas työkalu juuri siksi, että se luo illuusion jostakin aidosta ja tapahtuneesta. Dokumentaarinen kehys ei pelkästään lisää uskottavuutta, vaan tekee kokemuksesta myös välittömästi häiritsevämmän. Tämän jälkeen ratkaiseviksi tekijöiksi jäävät materiaalin laatu sekä tarinankerronnan tasapaino – ja ennen kaikkea se, kuinka paljon elokuva onnistuu jättämään katsojan mietittäväksi vielä lopputekstien jälkeenkin.
Tarinallisesti elokuva väläyttelee potentiaaliaan enemmän kuin lunastaa sitä. Taustalla on kyllä kiehtovaa pohdiskelua, ja painopiste on selvästi hahmotutkielmassa, mutta kokonaisuus jää lopulta hieman vaisuksi omilla ehdoillaan. Tapausta tutkineet etsivät, tutkijat ja muut siihen liittyvät tahot tekevät löydetystä materiaalista varsin ilmeisiä johtopäätöksiä, minkä vuoksi niiden vaikutus jää odotettua laimeammaksi.
On kuitenkin todettava, että ohjaaja pyrkii rakentamaan elokuvasta mahdollisimman eheän ja johdonmukaisen kokonaisuuden. Vaikka kokonaisuus ei aikajanan kaoottisuuden vuoksi aina välity katsojalle täysin saumattomasti, sen suurempi kuva hahmottuu lopulta melko selkeästi. Ben Messmerin esittämä Edward Carver on kuitenkin hahmona hieman vaisu. Hän tuo esiin sarjamurhaajalle ja kiduttajalle ominaisia piirteitä, mutta samalla roolisuorituksen jäykkyys jää kalvamaan läpi elokuvan.
Myös hahmon päätöksenteko jättää ajoittain toivomisen varaa. Carver ottaa elokuvan aikana jatkuvasti riskejä, jotka tuntuvat ristiriitaisilta hänen tavoitteisiinsa nähden. Harva yhtä järjestelmällinen rikollinen toimisi tavalla, joka voisi vaarantaa hänen anonymiteettinsä näin helposti. Elokuva tarkastelee tapausta ennen kaikkea psykologian kautta ja yrittää ymmärtää tekijän motiiveja. Mikä ajaa ihmisen tällaiseen toimintaan? Miten hän on päätynyt näin pimeälle polulle?
Ja mitkä tapahtumat ovat muovanneet Carverista sen henkilön, joka hänestä lopulta tuli? Materiaaliltaan elokuva on laadukasta seurattavaa – jopa kidutus- ja murhavideoiden osalta. Dokumentaarinen puoli vakuuttaa luontevuudellaan, vaikka kyseessä onkin onneksi vain fiktio. Löydetyt tallenteet puolestaan näyttävät realistisilta, joskin häiritsevyyttä pyritään toisinaan painottamaan etualalle hieman väkinäisesti.
Monesti näissä kohtauksissa sisällön syvempi merkitys jääkin niin sanotusti raakuuksien alle. Uskaltaisin väittää, että Sinister-elokuva on saattanut ottaa tästä tuotoksesta mallia nimenomaan tässä asiayhteydessä. Toisin kuin edellä mainitussa elokuvassa, Carver pitää työtään puhtaana taiteena. Hän ajattelee, että videot ikuistavat hänen teoksensa joksikin elämää suuremmaksi – ulkopuolisten silmissä niiden luoma häiritsevyys kuitenkin herää eloon aivan toisella tavalla.
The Poughkeepsie Tapes on jokseenkin ristiriitainen kokemus, joka tavallaan täyttää tehtävänsä, vaikka tekeekin sen ajoittain hieman hutiloiden. Dokumentaarinen lähestymistapa tasapainottaa muuten toimivasti koottuja murhavideoita, mutta niiden perimmäinen merkitys katoaa herkästi ylimääräisen raakuuden alle. Elokuvaa seuraa silti psykologisesta näkökulmasta suhteellisen mielellään, vaikkei tarina lopulta tarjoakaan kovin yllättäviä käänteitä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.10.2026
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti