Ohjaus: William Brent Bell
Pääosissa: Lauren Cohan, Rupert Evans, James Russell,
Jim Norton, Diana Hardcastle, Ben Robson, Jett Klyne,
Lily Pater, Matthew Walker, Stephanie Lemelin
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Kauhuelokuvat ovat hyvin suosittuja elokuvarakastajien keskuudessa, mutta jopa siinäkin genressä kaikki tuotokset eivät luonnollisesti pääse yhtä suuren valokeilan alle kuin toiset maailmanlaajuisilla markkinoilla. Nyt otamme käsittelyyn yhden teoksen, joka ei saanut julkaisuaikoihin kovinkaan paljoa huomiota, mutta se on kuitenkin vuosien varrella noussut tasaisesti tietoisuuteen. The Boy on William Brent Bellin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 2016, joka tehtiin Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön tuloksena.
Vaikka elokuva ei suuria tienestejä ansainnutkaan lippukassoilla, se teki kuitenkin vakuuttavasti voittoa yli viisikymmentä miljoonaa dollaria. Se jakoi mielipiteitä jopa yllättävän rajusti, mikä herätti kiinnostukseni alkuunkin. Olen elokuvan nähnyt kerran aikaisemmin ja muistan kuinka se onnistui yllättämään minut positiivisesti tietyillä ratkaisuillaan. Nyt oli aika ottaa se takaisin analysoinnin kohteeksi ja katsoa, että onko se haukkunsa ansainnut.
Amerikkalainen Greta Evans matkustaa Englantiin saatuaan työpaikan Heelshiren perheen lastenhoitajana. Saavuttuaan paikalle vanha aviopari esittelee naiselle paikkoja ja posliinista valmistetun poikanuken, jota he pitävät omana lapsenaan. Seuraavien päivien aikana Heelshiret perehdyttävät hämmentyneen Gretan tiukkoihin päivärutiineihin ja sääntöihin, joita tämän täytyy noudattaa päivittäin. Aviopari lähtee lomalle ja Greta jää vahtimaan tiluksia ilmeetön Brahms-nukke vierellään. Hyvin pian hän huomaa, että tarkat säännöt ovat tarkoituksella määritettyjä, sillä nukke hautoo häiritsevämpää salaisuutta.
The Boy on siitä erikoinen kauhuelokuva, että ennakkoon sen luulisi olevan vain halvempi kopio Kirottu-elokuvasarjasta tutusta Annabelle-nukesta, mutta näin ei asia kuitenkaan suoranaisesti ole. Konsepti itsessään vaikuttaa hyvin erikoiselta kaiken kaikkiaan. Nainen, joka etsii vaihtelua elämälleen, löytää paikkansa Englannista Heelshiren perheen eristetyltä tontilta, jossa ei ole naapureita tai varsinaisesti mitään sidettä ulkomaailmaan. Nainen löytää etsimänsä, mutta huomaakin nopeasti, että jokin paikassa mättää.
Lauren Cohanin esittämä Greta on oikein toimiva hahmo tarinan keskipisteenä. Hänen kanssaan aluksi naureskelemme Heelshiren pariskunnalle, jotka pitävät edesmennyttää poikaansa, Brahmsia, posliininukkena, mutta huomaammekin, ettei tilanne olekaan niin mustavalkoinen kuin aluksi olisimme voineet olettaa. Ihmettelemme päähahmon lailla kartanossa tapahtuvia erikoisia sattumia ja yllättäviä käänteitä, jotka paljastavat pikkuhiljaa hyvin erikoisia asioita perheen menneisyydestä ja posliininuken merkityksestä.
Tarina etenee luontevasti omalla nojallaan syventäen samalla erityislaatuisen nuken taustaa. On kuitenkin upeaa nähdä, että vaikka se käyttääkin hyvin tavanomaisia ratkaisuja rakentaakseen asetelmaansa, mikään ei ole itsestäänselvää. Ohjaajana toimiva William Brent Bell ohjaa katsojaansa tarinassa vakuuttavasti harhaan ja saa tämän uskottelemaan, että kyseessä olisi Annabelle-elokuvaa mukailevaa kokonaisuus, mutta yllättäen koko konsepti käännetään päälaelleen. Hienovaraisia viittauksia juonenkäänteestä on kyllä tarjolla pitkin elokuvaa, mutta jos niitä ei ajoissa huomaa, sen vaikutus on hyvin efektiivinen ja ylläyksellinen.
Vaikka ohjaaja tekeekin hyviä ratkaisuja tarinankerronnallisesta näkökulmasta katsottuna, jotkut ratkaisuista tuntuvat hiukan pakotetuilta ja jopa ylimääräisiltä. Etenkin elokuvan jälkimmäisellä puoliskolla tuntuu, että ohjaajalta alkaisi ideat loppumaan kesken, minkä vuoksi hiukan ylilyöviä sattumia tapahtuu astetta varmemmin. Onneksemme se varsinainen käänne onkin sitten hyvin kekseliäs ja se onnistuu kääntämään tilanteen lopulta voitoksi.
Pidän erityisesti elokuvan luomasta tunnelmasta, joka alusta asti muovautuu pahaenteisestä hyvin kutkuttavaksi piinaksi. Epätietoisuuden luoma jännite valtaa katsojan kuin katsojan ja saa varmasti kenet vain tuntemaan jonkin sortin turvattomuutta. Vaikka ohjaaja usein sortuukin käyttämään halpoja ja ennalta-arvattavia säikäytysmetodeja jännityksensä purkamiseen, pieni osa säikäytyksistä onnistuvat tulemaan aivan puskista nostaen kenen vain sykkeen nopeasti katosta läpi.
Jännitykselle annetaan elokuvassa tarpeeksi tilaa ja aikaa muhia ennen varsinaista purkua, minkä vuoksi tunnelma osaakin olla niin painostava ajoittain. Tuotos onnistuu imaisemaan katsojan tarpeeksi vakuuttavasti erikoisen asetelman äärelle pohdiskelemaan eriskummallista mysteeriä, jonka tämä kauhistuttavan ilmeetön nukke tarjoaa. Elokuvan aikana pystymme samaistumaan Gretan kanssa täysin ja toivomme hänen selvittävän tämän yliluonnolliselta tuntuvan pähkinän ajoissa, jotta tämä pääsisi toivottomasta tilanteesta pois ehjin nahoin.
Teknisesti elokuva on erittäin miellyttävää seurattavaa kaiken kaikkiaan. Pidin hyvin paljon monipuolisista ratkaisuista, joita tehtiin tuotantoarvon nostamiseksi. Kuvaus on aistikasta ja vangitsevaa seurattavaa. Kuvakulmat ja kamera-ajot ovat hyvin harkitun oloisia ja ne sopivat vakuuttavasti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Musiikki ajaa asiansa mainiosti syventäessään tunnelmaa entistäkin kutkuttavammaksi kokonaisuudeksi.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuvalla ei siis ole mitään ongelmaa saada katsojaa vakuuttuneeksi sen varteenotettavasta teknisestä toteutuksesta. The Boy on toimiva kauhuelokuva, joka sortuu ajoittain tavanomaisiin ratkaisuihin pitääkseen tarinan elossa, mutta vaikka se ei aina tunnukaan menevän uniikeinta tietä pitkin, kokonaisuus palkitsee kärsivälliset katsojansa upealla juonenkäänteellään, joka suht varmasti yllättää katsojan kuin katsojan.
Roolisuoritukset ovat hyviä, emmekä suurimmaksi osaksi kyseenalaista hahmojen uskottavuutta niiden perusteella, mutta pari hahmoa saattavat tuntua hiukan liian teennäisiltä. Elokuva pitää katsojan kyllä otteessaan alusta asti, mutta iskee kunnolla vasta elokuvan lopussa, minkä vuoksi siitä jääkin niin positiivinen jälkimaku suuhun. Tästä onkin sitten hyvä jatkaa jatko-osan Brahms: The Boy II:n pariin, jonka olemassaolo nostaa itsessäänkin paljon kysymyksiä pöydälle.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti