Corpse Bride (2005) - arvostelu



Ohjaus: Tim Burton, Mike Johnson
Pääosissa: Johnny Depp, Helena Bonham Carter, Emily Watson,
Tracey Ullman, Paul Whitehouse, Joanna Lumley, Albert Finney, Richard E. Grant,
Christopher Lee, Michael Gough, Jane Horrocks, Enn Reitel, Deep Roy
Genre: Animaatio, Draama, Fantasia
Kesto: 1 tunti 17 minuuttia

Tänään hypätäänkin animaatioiden maailmaan ja otamme käsittelyyn Tim Burtonin ohjaaman elokuvan Corpse Briden. Corpse Bride on vuonna 2005 julkaistu Tim Burtonin ja Mike Johnsonin ohjaama stop motion -animaatioelokuva, joka on Burtonille jo toinen kokopitkä stop motion -animaatio. Ensimmäinen tapaus julkaistiin vuonna 1993, jolloin arvostetun ohjaajan tarina animoitiin maailmanlaajuiseksi hitiksi nousseeksi Painajainen ennen joulua -elokuvaksi. Tuon elokuvan tyyliä noudattaen myös tässä elokuvassa ulkoasu ja värisävyt ovat hyvin tummia ja kontrastipainoitteisia.
 

Nyt olisikin aika selvittää, että onnistuuko Tim Burton pitämään hurjaa lentoaan yllä ja jatkamaan voitokasta matkaansa animaatioiden maailmassa. Mies kuuluu ehdottomasti omaperäisimpien valtavirtaelokuvien ohjaajien joukkoon toteutustyylinsä ja -tapansa nojalla. Tällä kertaa onkin sitten aika katsoa, että osuuko Burton napakymppiin oman ohjauksensa kanssa Mike Johnson apunaan vai onko elokuvassa havaittavissa väsynyttä kopioimisen makua aiemmista tuotoksista?

Victor Van Dort on uusrikkaiden yläluokkalaisiksi haluavien kalakauppiaiden 19-vuotias poika, kun taas Victoria Everglot puolestaan on köyhtyneiden aristokraattien laiminlyöty tytär. Van Dortit ja Everglotit aikovat solmia perheiden välille liiton naittamalla Victorian ja Victorin toisilleen. Nuoret itse pelkäävät tulevansa avioliiton myötä onnettomiksi, mutta tavatessaan he rakastuvat toisiinsa välittömästi. Victor sotkee kömpelyyttään harjoitusvihkiäiset ja pakenee metsään harjoittelemaan repliikkejään omassa rauhassaan. Yllättäen nuoren miehen elämä mullistuu, kun hänen lähettyvillään kuollut morsian Emily nousee haudastaan ja väittää olevansa Victorin uusi vaimo.


Elokuva uppoutuu heti kättelyssä asian ytimeen häiden valmisteluiden äärelle. Van Dortit ja Everglotit tapaavat ensimmäistä kertaa, joten asetelma on kaikille hiukan pelottava ja hermoja raastava. Tämä järjestely on kyllä kertakaikkisen ajatuksia herättävä, sillä nuoret joutuvat naimaan tulevan avioparinsa sokkona tuntemattaan toista osapuolta kunnolla. Ennen vanhaan tätä harrastettiin ikään kuin uskonnollisesti, sillä vanhempien oli tapana valita jälkeläisilleen sopiva pari.

Asian käsitteleminen kyseisellä tavalla oli tuohon aikaan säädyllistä ja enemmän vankkumaton laki kuin suuntaa-antava ehdotus. Jälkeläisten mielipiteistä ei välitetty, eikä heillä ollut minkäänlaista valtaa tai virkaa vaikuttaa tärkeään valintaan. Se, jos mikä, kuulostaa hyvin epäinhimilliseltä ja pelottavalta ajatukselta alkuunkin. Sitä aina alkaa arvostamaan omaa elämäänsä ja sen vapautta yhä enemmän, kun näkee minkälaisesta alkukantaisesta muodosta se on alunperin kehittynyt.


On hienoa nähdä, kuinka kaikkia pelottavia ajatuksia ja odotuksia vastaan Victorin ensitapaaminen Victorian kanssa menee paremmin kuin hyvin. Jos harjoitusvihkiäisiä ei laske mukaan, niin nuori pari toden teolla aloitti suhteensa loistavasti, kunnes vierailu metsään ajaa Victorin hyvin kinkkisen dilemman äärelle. Juuri kun näytti jo siltä, että yhteen pakotetut nuoret löysivätkin toisistaan jotain poikkeuksellista, tlanne eskaloituu ja kolmas pyörä edesmennyt Emily liittyy hämmentämään Victoria entisestään.

Elokuva on lyhyen kestonsa takia hyvin suoraviivainen tapaus kaiken kaikkiaan. Seuraamme, kuinka tämä epävarma ja pelokas mies joutuu elämänsä suurimman ryöpytyksen kohteeksi naidessaan vahingossa kuolleen naisen. Yrittäessään löytää tietään takaisin Victorian luokse, Victor tutustuu uuteen aviopariinsa Emilyyn, joka ottaa kaiken irti uudesta käänteestä kuolleessa elämässään. Vaikka aluksi näyttäisikin siltä, ettei mies halua olla missään tekemisissä tämän kuolleen naisen kanssa, pikkuhiljaa hän alkaa tuntemaan empatiaa tätä kohtaan saadessaan tietää tämän koettelemuksista.


Kuten mainitsinkin hetki sitten, Victor suhtautuu väärinkäsitykseen hyvin torjuvalla ja suvaitsemattomalla tavalla, mutta pikkuhiljaa hän alkaa avaamaan sydäntään naiselle huomatessaan tämän olevan poikkeuksellinen yksilö kaiken kaikkiaan. Elokuva upeasti näyttää sen, että aito rakkaus voi syntyä kuin tyhjästä - ja ettei se katso ulkonäköä tai muita eroavaisuuksia. Tärkeintä on löytää yhteinen kemia ja määränpää, johon molemmat tähtäisivät ja pyrkisivät auttamaan toinen toistaan sen saavuttamisessa.

Elokuva on kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava kokonaisuus, joka uskaltaa rohkeasti koetella katsojan tunteita syvien ja samaistuttavien teemojen avustuksella. Voiko rakkaus olla ennaltamäärättyä, jos se kerran on sokeaa? Voiko ulkonäkö tosissaan koskaan voittaa kiehtovaa luonnetta? Ei minunkaan mielestäni. Seuramme elokuvan aikana, kuinka Victor pohdiskelee näitä syvällisiä teemoja ristiriitaisessa tilanteessa ja yllättyy lopulta kohtalon tuomasta rakkaudesta.


Painajainen ennen joulua -elokuvan tapaan Corpse Bride käyttää hyväkseen stop motion -animointitekniikkaa. Tim Burtonille hyvin tutuksi tullut toteutustapa ja - tyyli miellyttää silmää taianomaisella satumaisuudellaan ja yliluonnollisella surrealistisuudellaan. Mikä elokuvassa kuitenkin erottuu osakseen, on sen efektiivinen tunnelma. Vaikka se osaakin olla hyvin synkkä ja surullinen, löytyy siitä tilkka toivoa ja satumista taianomaisuutta, joka lumoaa katsojan kuin katsojan mukaansa.

Pystymme investoitumaan hahmojen vaativiin koettelemuksiin moitteettomasti ja tarina onnistuu upsti viihdyttämään poeettisen kauniilla tarinankerronnallaan. Visuaalisesti tuotoksella on kaikki kunnossa ja musiikki tuo upeaa sävyä tunnelmaan pitkin elokuvaa. Tarina on osuva ja ajatuksia herättävä, eikä teematkaan petä katsojan kokemusta missään vaiheessa. Corpse Bride on mainio animaatioelokuva, joka sopii sekä perheen pienimmille, että vanhimmille muovautuvaisen luonteensa vuoksi.
 

Toki pienet katsojat saattavat pelästyä tiettyjä yksityiskohtia, sillä onhan elokuva hyvin synkkä ja painostava, mutta elokuvan viesti ja satumaisuus saattaa kutenkin kompensoida tätä seikkaa hiukan lapsille siedettävämmäksi kokemukseksi. Corpse Bride ei yllä loistavan Painajainen ennen joulua -elokuvan tasolle, mutta toimii kutenkin mainiona vihdykkeenä kaikenikäisille katsojille ja hyvänä täytteenä Tim Burtonin upealle filmografialle.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit