Ohjaus: Tommy Lee Wallace
Pääosissa: Tom Atkins, Stacey Nelkin,
Dan O'Herlihy, Michael Currie, Ralph Strait, Jadeen Barbor,
Garn Stephens, Nancy Kyes
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
''If it goes on, it means the death of millions of people, everyone watching, don't you understand that? Well... well say it's a bomb then, say whatever you want, just get it off the air! Please, you jus... No, no I can't prove it, you gotta believe me! Believe me! Take it off the air now, please! You've got to!''
Vuonna 1978 valkokankaille ilmestyi yksi kauhulajityypin merkittävimmistä teoksista, Halloween – naamioiden yö, jota pidetään edelleen suuressa arvossa genren kannattajapiireissä. Sen vanavedessä studio julkaisi vuonna 1981 odotetun jatko-osan, Halloween II – tappajan paluu, joka ongelmallisesta suunnittelu- ja tuotantovaiheestaan huolimatta päätyi valkokankaille jatkamaan Laurie Stroden ja Michael Myersin yhteistä tarinaa. Kolmas osa otti kuitenkin uuden suunnan ja tähtäsi tuntemattomaan.
Halloween III – pahuuden yö on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Tommy Lee Wallace. Olen katsonut kyllä koko elokuvasarjan alusta loppuun asti jo aiemminkin, ja tämä jatko-osa – jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua – oli, kuten monille muillekin, sarjan ehdoton musta lammas. Maineen syynä on juurikin se, että teos lähti yhtäkkiä aivan omille teilleen välittämättä edellisestä kahdesta osasta.
Annoin elokuvalle kuitenkin reilun mahdollisuuden uusintakatselulla ja päätin lähestyä sitä avoimin mielin. Ehkä tämä raju suunnanmuutos oli pelkästään se syy, miksi reaktioni sitä kohtaan oli aikoinaan niin jyrkkä – tai niin ainakin halusin uskotella itselleni ennen katsastustani. Onko Halloween III – pahuuden yö syystäkin saanut lokaa niskaansa, vai onko kyseessä lopulta väärinymmärretty nerokkuuden multihuipentuma?
Isänsä epäilyttävissä olosuhteissa menettänyt Ellie Grimbridge ja tohtori Daniel Challis päättävät ottaa selvää Silver Shamrock Novelties -leluyrityksen puuhista, joita johtaa salaperäinen Conal Cochran. Tutkimusten aikana heitä kuitenkin tarkkaillaan jatkuvasti, mikä alkaa viitata siihen, että kyseessä on laajempi salajuoni. Yhtiön suositut luuranko-, noita- ja kurpitsamaskit ovat vallanneet kauppojen hyllyt ja tekevät hurjaa myyntiä. Onko maskien taustalla sittenkin jotain paljon häiritsevämpää?
Lähdetään liikkeelle siitä huoneen norsusta: onko elokuva risunsa todella ansainnut? Rehellisesti sanottuna halusin uskotella itselleni toisin, mutta sitä on vaikea ymmärtää kokonaiskuvasta katsottuna. Kyseessä on kuitenkin elokuvasarjan kolmas osa, ja tämä erikoinen päätös muuttaa kaavaa ei ehkä ollut se fiksuin vaihtoehto. Ei suinkaan siksi, että se yrittäisi tuoda jotain uutta tai mielenkiintoista konseptille, vaan ehkä vain siksi, ettei se perimmiltään sovi yhtälöön ollenkaan.
Antakaa, kun selitän. Jos heidän todellinen päämääränsä oli alun perin edetä antologiapainotteista tietä, ensimmäistä jatko-osaa ei olisi pitänyt tehdä ollenkaan. Sen sijaan sarjan olisi pitänyt siirtyä antologiatarinoihin heti avausosan jälkeen ja viedä konseptia sitä kautta uusille urille osa osalta. Valitettavasti tuottajat eivät miettineet asiaa niin pitkälle, vaan lähtivät hakemaan varmaa voittoa tuotteliaan alkuperäisen elokuvan vanavedessä. Tämä on toki sinänsä ihan ymmärrettävää.
Halloween III – pahuuden yö on elokuva, joka yrittää kyllä kovasti, mutta epäonnistuu lähes kaikista näkökulmista katsottuna. Ei sillä, etteikö idea olisi paperilla kiehtova tai puhutteleva, mutta jos ulosanti on tätä luokkaa, niin sen harha-askelta pysty edes puolustelemaan näin jälkikäteenkään ajateltuna. Elokuva on luonteeltaan todella verkkainen. Seuraamme tarinassa Tom Atkinsin esittämää tohtori Daniel Challisia, naistenmiestä, joka eksyy todellisen mysteerin äärelle.
Asiaa ei helpota sekään, että päähenkilöstä on vaikea pitää. Mies on epälojaali vaimolleen ja asettaa perheensä jatkuvasti toissijaiseksi. Työnkuva on toki vaativa, mutta ainakin elokuvan perusteella hän välttelee perhettään tietoisesti ja on samalla pettämässä minkä kerkeää. Lähtökohdat emotionaaliselle siteelle ovat täten varsin heikot jo kättelyssä, sillä näitä ongelmakohtia ei koskaan edes avata tai syvennetä sitä ihmispuolta, joka voisi auttaa katsojaa ymmärtämään hahmoa.
Elokuvan salaliittoteoriakulma on kieltämättä sen parasta antia. Se tuo idealle tarvittavan vetovoiman, jonka kautta teos yrittää parhaansa mukaan pysyä viihdyttävänä. Valitettavasti mielenkiintoisesta lähestymistavastaan huolimatta kokonaisuus tuntuu perusteiltaan poikkeuksellisen raastavalta ja tylsältä vastaanottaa. Ei ainoastaan, että tapahtumista ei osaa välittää juuri ollenkaan, vaan ne paljastukset, joita odotamme kuumeisesti, tuntuvat lopulta todella epämääräisiltä ja ylilyöviltä ratkaisuilta.
Tavallaan ymmärrän elokuvan saaman viimeaikaisen hehkutuksen jollain tasolla, mutta se ei johdu todellakaan sen elokuvallisista ansioista. Alkukantaisesta luonteestaan huolimatta se on jokseenkin hypnoottinen tapaus. Siihen saattaa vaikuttaa Silver Shamrock Novelties -leluyrityksen televisiomainos, joka pitää sisällään todella koukuttavan tunnusmusiikin – vaikka se tosin rupeaakin jossain vaiheessa käymään hermoille, koska sitä viljellään jatkuvalla syötöllä ja jopa tarpeettomasti.
Siinä on jotain omaperäistä ja puoleensavetävää voimaa, joka herättää kyllä mielenkiinnon. Vaikka ulosanti onkin mitä on, tuota tosiasiaa ei voi kokonaan sivuuttaa. Nostaisin myös ehdottomana plussana sen, että elokuvan lopetus on mieletön. Vaikka siihen johtaneet käänteet ovatkin olleet siihen asti todella kaukaa haettuja ja perusteiltaan jopa hölmöjä, tuosta hetkestä saadaan kaikki potentiaali irti. Arvostan kyllä elokuvaa rohkeasta yrittämisestä, mutta ei se todellakaan hyvä ole – kaukana siitä.
Halloween III – pahuuden yö on muutenkin koko elokuvasarjan näkökulmasta hieman ristiriitainen teos. Outo lähestymistapa sarjan antologiapuoleen aiheuttaa kieltämättä hämmennystä, eikä sen laatu puolustele olemassaoloa juuri ollenkaan. Se on myöhässä omiin juhliinsa, ja sisääntulo on kaiken huomioon ottaen jossain määrin lopulta nolo. Elokuva tarjoaa kyllä jonkin verran okkultismia, scifikauhua ja teknologian pelkoa, mutta ei sillä tavalla kuin toivoisi.
Nämä ideat jäävät nimittäin vain sellaisiksi – hyviksi ideoiksi, joita ei kuitenkaan onnistuta hyödyntämään elokuvan sisällä kunnolla. Muutamat tappokohtaukset ovat näyttäviä ja yksi niistä ehdottomasti ikoninen. Halloween-elokuvana jatko-osa on järkyttävä, mutta halloweenteemaisena teoksena se on parhaimmillaan keskinkertainen. Omana erillisenä elokuvanaan se voisi olla jopa kerran katsottava, mutta osana kyseistä elokuvasarjaa se on aivan järkyttävä ohilyönti.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.10.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti