Ohjaus: Yoshiaki Kawajiri
Pääosissa: Hideyuki Tanaka, Kōichi Yamadera, Megumi Hayashibara,
Emi Shinohara, Ichirō Nagai, Bibari Maeda, Yūsaku Yara,
Ryūzaburō Ōtomo, Houchu Ohtsuka, Toshihiko Seki
Genre: Anime, Kauhu, Toiminta, Fantasia
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
''I suggest we make a pact, since we're both in it for the long haul: whoever dies first, the other one can come and bring flowers to their grave. How's that?... It's the rain, makes me sentimental. I don't know why I should care about that - it's just I love flowers. And I don't think I'll be getting any, I'm all alone after all. We have that much in common, don't we? That we're both hunters and we're both alone. ''
Viimeiset vuodet ovat olleet minulle syväsukellus japanilaisen animaation kiehtovaan ja monitasoiseen universumiin. Matkan varrella vastaan on tullut jos jonkinlaista yrittäjää, eikä jokainen teos ole tietenkään yltänyt niiden kaikkein kirkkaimpien valioyksilöiden tasolle – mutta jokainen niistä on jättänyt jälkensä. Tämä vangitseva odysseia on vienyt mukanaan niin vahvasti, ettei loppua näy. Päinvastoin, nälkä vain kasvaa syödessä.
Vampire Hunter D: Bloodlust on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut goottilainen kauhufantasia, jonka ohjauksesta vastaa japanilainen Yoshiaki Kawajiri. Vuoden 1985 edeltäjä toimii edelleen yhtenä ensimmäisistä anime-elokuvista, jotka toivat synkän, väkivaltaisen ja aikuisemman animen länsimaisten harrastajien tietoisuuteen. Jatko-osaa toivottiin pitkään sekä kannattajien että itse kirjasarjan luojan Hideyuki Kikuchin toimesta, mikä johti lopulta odotetun tuotannon käynnistymiseen.
Eletään tuhansia vuosia tulevaisuudessa. Vampyyrit hallitsivat kerran öistä maailmaa, mutta pelottomat palkkionmetsästäjät ovat harventaneet heidän rivinsä vain murto-osaan entisestään. Yksi näistä metsästäjistä on kansan taruissa esiintyvä D – ihmisäidin ja vampyyri-isän puoliverinen poika. Tämä synkän menneisyyden omaava mystinen hahmo vaeltaa etsimässä uusia haasteita, jotka seuraavat häntä kuin verenhimoiset varjot.
Kun vampyyri Meier Link sieppaa rikkaan perheen tyttären kodistaan, tämän isä palkkaa sekä D:n että kilpailevan palkkionmetsästäjäjoukon, Marcus-veljekset, pelastamaan tytön. Kilpajuoksun panoksena on tähtitieteellinen rahapalkkio, mikä kiristää osapuolten välistä vastakkainasettelua entisestään. Kun sankarit taistelevat tiensä läpi Meierin palkkaamien vartijoiden, he alkavat kuitenkin epäillä, että tyttö saattaakin olla matkassa omasta tahdostaan.
Vaikka Vampire Hunter D:n maailma oli jo ensimmäisessä elokuvassa varsin kiehtova, katsojana tuntui vahvasti siltä, että sen varsinainen potentiaali jäi täysin käyttämättä. Visuaalisia yksityiskohtia ja tunnelmaa lukuun ottamatta elokuva jäi hieman liiankin pinnalliseksi tutustumiskierrokseksi. Oli täten reilua odottaa, että tekijät olisivat ottaneet kritiikin huomioon jatko-osaa tehdessään. Ottivatko he? Heti kättelyssä on todettava, että olen lopputuloksesta poikkeuksellisen vaikuttunut.
Vampire Hunter D: Bloodlust ei ainoastaan pese edeltäjäänsä mennen tullen, vaan se seisoo vakuuttavasti omilla jaloillaan täysin riippumattomana aiemmasta materiaalista. Vaikka tarina periaatteessa jatkuukin löyhästi edellisestä elokuvasta, minkäänlaisia viittauksia aiempiin tapahtumiin tai aikahypyn pituuteen ei ole havaittavissa. Tämän ansiosta elokuvan voi katsoa sellaisenaan omana, itsenäisenä tarinanaan menettämättä mitään – mikä todennäköisesti on ollut tekijöiden tarkoituskin.
Elokuva näyttää kyntensä heti alkumetreillä asetelmaa pohjustaessaan. Konseptia ei lähestytä ainoastaan todella henkilökohtaisella tavalla hahmojen näkökulmasta, vaan kehitys on silmäänpistävää myös teknisellä puolella elokuvien välisen pitkän tauon ansiosta. Tämä on selvästi mahdollistanut sen, että tekijät ovat saaneet toden teolla työstää taidettaan rauhassa. Tarinallisesti elokuva täyttää odotukset erinomaisesti syventäen samalla Hideyuki Tanakan ääninäyttelemän D-hahmon taustoja.
Juuri tällaista taustoitusta ensimmäisestä elokuvasta jäikin puuttumaan. Kaikkia salaisuuksia ei luonnollisesti paljasteta – mikä onkin välttämätöntä hahmon arvoituksellisen luonteen säilyttämiseksi – mutta niihin viitataan kaukaisesti ja tulkinnanvaraisesti tarinan edetessä. Edeltäjänsä tavoin myös tämä jatko-osa imee vahvoja vaikutteita muista klassisista konsepteista. Niistä suurimmiksi nousevat Romeo ja Julia -henkinen romantiikka sekä perinteinen goottilainen kuvasto ja mytologia. Hahmokaaret ovat loistavia, kun kyseessä on päähahmot.
Elokuvan suurin tarinallinen vahvuus piilee D:n ja Meier Linkin välisessä dynamiikassa. He toimivat tarinassa toistensa kiehtovina peilikuvina: molemmat ovat traagisia, yksinäisiä hahmoja, jotka jakavat saman eristäytyneisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen, mutta heidän valitsemansa polut ovat täysin päinvastaiset. Kōichi Yamaderan ääninäyttelemä Meier Link antautuu tunteilleen ja rakkaudelleen, kun taas D lukitsee oman inhimillisyytensä kylmän, hatun varjoon kätkeytyvän ulkokuoren alle.
Juuri tämä tekee heidän kohtaamisestaan niin ristiriitaisen ja moraalisen harmaan. Vaikka D taistelee omiaan vastaan ja suojelee ihmiskuntaa – rotua, joka pitää häntä pelkkänä hirviönä – hän pystyy mukisematta samaistumaan kuolemaa ja kovaa elämää nähneisiin sieluihin. Elokuvan syvin inhimillinen kosketuspinta syntyy kuitenkin D:n ja Leilan välisestä hiljaisesta ymmärryksestä. Heidän suhteensa symboloi kahden hyvin erilaisen maailman – ikuisen yksinäisyyden ja lyhyen, hauraan kuolevaisuuden – kohtaamista.
Siinä missä Megumi Hayashibaran ääninäyttelemä Leila kantaa menneisyyden traumoja ja elää jatkuvassa kuolemanvaarassa, D on tuomittu vaeltamaan maailman loppuun saakka todistamassa muiden katoamista. Heidän tekemänsä sopimus siitä, että henkiin jäänyt tuo kukkia toisen haudalle, on elokuvan kaunein symboli. Se ei ole romanttinen lupaus, vaan kahden hyljeksityn sielun välinen tunnustus siitä, että heidän elämällään on merkitystä. Elokuva on pullollaan näitä hienoja vertauskuvia.
Teknisestä näkökulmasta Vampire Hunter D: Bloodlust ottaa tunnollisesti mallia alkuperäismateriaalistaan. Alkuperäisteosten luojan, Hideyuki Kikuchin, läsnäolo ei loista ainoastaan rivien välistä, vaan se tuo aidon lisäarvon valkokankaalla näkyvään ilotulitukseen. Animaation jälki on käsinkosketeltavan kaunista seurattavaa. Kaikkein tärkeimmät kohtaukset näyttävät heräävän eloon kuin goottilaiset maalaukset, mikä kertoo jo tarpeeksi tekijöiden työmoraalista.
Vampire Hunter D: Bloodlust on aivan järisyttävän kova tasonnosto edeltäjäänsä verrattuna. On palkitsevaa huomata, kuinka ensimmäisen osan saama vaisu vastaanotto on onnistuttu kääntämään näin upeaksi voitoksi. Elokuva on huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus, joka antaa kohtaustensa hengittää rauhassa ennen siirtymistä eteenpäin. Tämän ansiosta tapahtumilla on paljon enemmän painoarvoa, mikä vain syventää sidettämme hahmoihin ja heidän kohtaloihinsa.
Visuaalisesta puolesta ei tarvitse olla huolissaan, sillä elokuva ottaa luulot pois aivan suvereenisti. Audiovisuaalinen ilme on kokenut huiman laadunnoston oman aikakautensa tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta. On myös pakko mainita, että Marco D’Ambrosion sävellykset istuvat konseptiin kuin valetut. Ne tuovat valtavasti tunnelmaa valkokankaalla näkyviin tapahtumiin. Kyseessä on jatko-osana mestarillinen taidonnäyte siitä osaamisesta, jota tekijöillä on selkeästi ollut käsissään.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.10.2026
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti