Love, Death & Robots | Osa 3 (2022) - arvostelu

 

Luoja: Tim Miller
Pääosissa: Fred Tatasciore, Noshir Dalal, Josh Brener,
Chris Parnell, Gary Anthony Williams, Stanton Lee, Time Winters,
Elodie Yung, Jeff Schine, Rosario Dawson, Mackenzie Davis
Genre: Animaatio, Toiminta, Scifi, Fantasia
Jaksoja: 9

Kuulin ensimmäistä kertaa Love, Death & Robots -sarjasta, kun toinen osa oli viime vuoden puolella jo tekemässä tuloaan. Itse konsepti vaikutti kiinnostavalta, sillä se muistutti monella tapaa kiehtovaa Black Mirror -sarjaa, jonka olin juuri saanut katsottua loppuun. Lupaavien, mutta valitettavan ailahtelevien ensimmäisten tuotantokausien jälkeen oli aika edetä kolmannen osan äärelle. Tim Miller jatkaa edelleenkin Netflix-alkuperäisprojektin puikoissa, mikä on hyvä asia, mutta toivoin edes pientä tason nostoa sarjan tulevaisuutta ajatellen.
 
Love, Death & Robots on aikuisille suunnattu antologiasarja, joka koostuu kahdeksasta erilaisesta animoidusta lyhytelokuvakokonaisuudesta. Kuten edellisen osan arvostelussa mainitsinkin, odotukseni sarjaa kohtaan olivat poikkeuksellisen toiveikkaat, sillä monet ovat verranneet sitä edellä mainittuun Black Mirror -sarjaan, josta taas pidin yllättävän paljon. Vaikka laatu vaihtelikin jakso jaksolta, tarjosi tuokin sarja kourallisen loistavia ja miltei mestarillisia tarinoita. Onko Love, Death & Robots -konseptista irrotettavissa tarpeeksi materiaalia vielä vai alkavatko ideat pikkuhiljaa loppumaan?


Ensimmäisessä jaksossa ''Three Robots: Exit Strategiesissä'' kolme robottia ihmettelee ihmiskunnan viimeisiä yrityksiä tulevaisuutensaa pelastamiseksi. Kyseinen jakso toimii ikään kuin jatko-osana ensimmäisen tuotantokauden ''Three Robots'' -nimiselle jaksolle, joka ajoi kyllä asiansa. Se on odotetustikin kevytmielinen luonteeltaan, mutta painava kontekstiltaan ja teemoiltaan. Jakso kommentoi humoristisella otteella ihmisten epäreiluja luokkaerotteluja, sekä heidän silmitöntä takertumista kehittelemäänsä teknologiaan. Materiaali on hauskaa pohdintaa hypoteettisesta tulevaisuudesta, jossa ihmiset ovat pyrkineet pelastamaan itsensä omilta vihamielisiltä luomuksiltaan.


Toisessa jaksossa ''Bad Travellingissä'' vierailla vesillä seilaavan laivan miehistön jäsen tekee sopimuksen syvyyksien hirviön kanssa. Jakso toimii yhtenä kolmannen tuotantokauden parhaimmista jaksoista. Se ei ainoastaan kerro mielenkiintoista tarinaa, mutta sen painostavan hypnotisoiva tunnelma on käsinkosketeltavaa vastaanotettavaa. Mytologia on kiehtovaa ja tapahtumat tuntuvat niin sanotusti seilaavan sulavasti laineilla kohti upeaa lopetusta. Päähahmon kohtaamat dilemmat ovat poikkeuksellisen vaativia, minkä vuoksi hänen on tehtävä monia käänteentekeviä ja rohkeita ratkaisuja selvitäkseen ehjin nahoin todellisesta pinteestä.


Kolmannessa jaksossa ''The Very Pulse of the Machinessä'' tutkimusretki Jupiterin kuuhun päättyy katastrofiin. Yksinäinen selviytyjä aloittaa vaarallisen, mutta tajuntaa laajentavan matkan, joka on täynnä uusia löytöjä. Jakson utopistinen maailma kiehtoo autiolla luonteellaan - etenkin kun fantasiapainoitteinen materiaali aloittaa oman tehtävänsä. Jakso osaa olla hyvin ilmaiseva ja syvällinen perusteiltaan, mutta valitettavasti itse sanoma jää hieman ontoksi loppupeleissä. Animaatiotyyli mukailee ensimmäisen tuotantokauden ''Fish Night'' -jaksoa, joka todellakin miellyttää silmää värikkyydellään ja monipuolisuudellaan. Katsoja jää luultavasti kuitenkin miettimään tarinan sanomaa hetkeksi aikaa.


Neljännessä jaksossa ''Night of the Mini Deadissa'' himokas hetki hautausmaalla saa karmivan lopun, joka lopulta käynnistää maailmanlaajuisen zombivitsauksen. Komediapainoitteiset jaksot eivät ole edellisissä tuotantokausissa oikein toimineet, mutta tällä kertaa ne osuvat varmemmin maaliinsa. Vaikka paperilla konsepti voikin olla karmiva perimmiltään, voi perspektiivin muutos herättää katsojassa täysin päinvastaisia tuntemuksia. Miniatyyri-ihmiset pakenevat zombiapokalypsiä ja yrittävät taistella vastaan kaikilla voimillaan. Tämä on jakson yksinkertainen tarina, joka jostain syystä tempaa vakuuttavasti mukaansa huvittavan satiirisella toteutuksellaan.


Viidennessä jaksossa ''Kill Them Killissä'' Yhdysvaltain erikoisjoukot on koulutettu neutralisoimaan minkä tahansa uhan - jopa CIA:n kehittämän kyberneettisen tappokoneen. Jakso on kaikessa primitiivisyydessäänkin ihan menevää viihdettä. Vaikka kovin syvällisiä teemoja ei tarinasta olekaan irroitettavissa, tuntuu se ajavan asiansa puhtaana toimintarymistelynä. Jakso tarjoaakin pääosin vain suoraviivaista mässäilyä, komediapainoitteista toverillisuutta, sekä mitä ihmeellisemmän alkuasetelman, josta olisin mielelläni kuullut enemmän taustaa.


Kuudennessa jaksossa ''Swarmissa'' kaksi tieteilijää tutkii muinaisen avaruusolion salaisuuksia ja saa pian selville, mikä on vihamielisessä universumissa selviytymisen hinta. Vaikka jakso ei mukaansatempaavuudellaan säväyttäisikään, tuntuu tarina pitävän sisällään paljon merkityksellisiä teemoja ja aatteita, jotka tavalla tai toisella nojaavat vaativiin moraalisiin kysymyksiin. Esimerkiksi kolonisaatioon viitataan vahvasti jakson aikana, mikä tuo esille luonnollisesti orjuuden ja sen seurauksena myös jossain määrin rasismin käsitteitä ja vastakkainasettelutilanteita. Vaikka jaksolla onkin loistavat ideat käytettävissä, tuntuu sen toteutus jäävän ikävän epämääräiseksi ja ympäripyöreäksi hortoiluksi.


Seitsemännessä jaksossa ''Mason's Ratsissa'' maanviljelijä Mason tajuaa, että hänen tilaansa ryöpyttävä tuholaisongelma on päässyt pahaksi, kun rotat alkavat yllättäen ampumaan takaisin. Jakso pitää sisällään yksinkertaisen vastakkainasetelman ja selkeät motiivit, minkä vuoksi se tempaakin katsojan vaivattomasti mukaansa. Ihmisen halu muuttaa ympäristöä pakottaa eläimet vastarintaan suojellakseen omiaan. Jakso käsittelee sodan tarpeeettomuutta ja yhteisymmärryksen löytämistä. Molemmilla puolilla on kuitenkin läheisiä sukulaisia, jotka kaatuvat taistelussa ja aiheuttavat entistä enemmän vihaa osapuolten välille. Välillä vastaantuleminen ja inhimillinen ymmärrys on avain onneen.


Kahdeksannessa jaksossa ''In Vaulted Halls Entombedissa'' moderni sodankäynti ja muinaiset jumalat kohtaavat keskenään. Panttivankia pelastamaan lähetetty erikoisjoukkojen ryhmä joutuu vangiksi loukkuun, jossa lymyää ikiaikainen pahuus. Sarjan vahvuus nojaa monipuolisiin ideoihin ja konsepteihin, jotka herättävät puolin jos toisin syvempää pohdintaa. Sota-asetelmaa on kierrätetty jo monessa muodossa kolmen tuotantokauden aikana, minkä vuoksi sen vaikutus alkaa jo hälvetä minimiin. Vaikka yksitoikkoisuus alkaakin paistamaan läpi ajaa jakso viihteensä puolesta asiansa. Fotorealistinen toteutus mukailee viimeisimmän sukupolven videopelejä. Visuaalisesta näyttävyydestä huolimatta jakso jää hieman vaisuksi.


Yhdeksännessä ja viimeisessä jaksossa ''Jibarossa'' kuuro ritari ja myyttinen seireeni kietoutuvat tappavaan tanssiin. Vaarallinen suhde tulvii verta, kuolemaa ja yllättäviä rikkauksia. Jakso mukailee visuaalisesti ensimmäisen tuotantokauden ''The Witness'' -jaksoa, joka yllätti moniulotteisuudellaan. Toteutustyyli on hyperaktiivinen ja räikeä luonteeltaan, minkä vuoksi se ei tule miellyttämään kaikkia katsojia. Jakso erottuu puolekseen omaperäisyydellään ja vahvoilla teemoillaan, jotka tulevat varmasti vetämään keskustelua suuntaan, jos toiseenkin. Jakso kommentoi rakkauden ja pelon välisen rajan minimalistisuutta, sekä ihmisen ahnehtivan luonteen oikeutettuja seurauksia. Yksi tuotantokauden parhaimmista jaksoista.


Black Mirrorin tapaan Love, Death & Robots -sarja pyörii vahvasti kehittyneen teknologian, sekä uniikkien tulevaisuuden kuvien ympärillä. Vaikka emme välttämättä tunnistaisikaan käsiteltävää ympäristöä näytöllä, ovat vaativat ja ajatuksia herättävät teemat, kuin myös ideat poikkeuksellisen kiehtovaa vastaanotettavaa. Teknisestä näkökulmasta katsottuna sarja on alansa aatelia ja syystäkin. Ei ainoastaan, että jaksojen animointityylit ja niiden totetustavat ovat erinomaisia, mutta rajaton mielikuvituksellisuus ja palava intohimo välittyy näytön toiselle puolelle vakuuttavalla tavalla. Love, Death & Robots -antologiasarjan kolmas tuotantokausi on edeltäjiensä tapaan ailahteleva laadultaan, mutta suurimmaksi osaksi loistavaa viihdettä.
 
Omaperäiset ideat herättävät katsojassa paljon ihmetystä ja mielenkiintoa, minkä vuoksi sarjaa onkin niin helppo katsoa läpi. Lyhyet jaksot menevät ohi hujauksessa, minkä vuoksi sarjan tuotantokausia pystyy katsomaan yhdeltä istumalta läpi vaivattomasti. Käsiteltävä materiaali ei sovi lapsille, sillä se pitää sisällään jonkin verran alastomuutta, kiroilua ja silmitöntä raakuutta. Tällä kertaa tätä kaikkea on hillitty enemmän, mutta ihan kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna sarja ei välttämättä sovi nuorten silmille. Toivon, että sarja jatkuu, vaikka laatu tuntuukin pysyvän tasaisen ailahtelevana. Potentiaalia nimittäin olisi vaikka mihin...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.5.2022
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit