Terrifier (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: Damien Leone

Pääosissa: Jenna Kanell, Samantha Scaffidi, Catherine Corcoran,

 David Howard Thornton, Pooya Mohseni, Matt McAllister, Katie Maguire,

Gino Cafarelli, Erick Zamora, Cory Duval, Michael Leavy
Genre: Kauhu

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

Vuonna 2016 ensi-iltansa saanut Terrifier kuuluu tietyissä piireissä nykykauhun aatelistoon, vaikka mielipiteet jakautuvatkin tavallisten katsojien keskuudessa rajusti kahtia. On niitä tahoja, jotka ylistävät elokuvaa maasta taivaisiin, ja sitten on niitä, joiden mielestä se on tarpeettoman vastenmielinen. Itse en ollut elokuvaa aiemmin nähnyt, vaikka pääosassa toimiva Art-niminen klovni onkin ulkonäöltään tullut tutuksi vuosien varrella. Tämä hurjannäköinen tappajaklovni esiintyi ensimmäistä kertaa ohjaaja Damien Leonen The 9th Circle -nimisessä lyhytelokuvassa.

Mies halusi jatkaa samalla linjalla puskeakseen hahmoa enemmän näkyviin vuonna 2011 ilmestyneen Terrifier-lyhytelokuvan muodossa. Kasvavan suosion myötä Leone liitti Artin myös vuonna 2013 julkaistuun All Hallows' Eve -antologiaelokuvaan, joka toimikin klovnin varsinaisena läpimurtona. Vuonna 2015 Leone käynnistikin laajan kysynnän myötä rahoituskampanjan Indiegogo-sivustolla kokopitkälle Terrifier-elokuvalle, joka keskittyisi kokonaisvaltaisesti Art-klovniin. Mies sai kuin saikin vaadittavan rahoituksen ja loppu olikin historiaa. Onko Terrifier se elokuva, joka ansaitsisi enemmän huomiota valtavirtamediassa vai rajoittuuko sen kantama vain tietyn sortin kannattajakuntaan?

Eräänä halloween-yönä kaksi ystävystä, Tara ja Dawn, päättävät lähteä umpihumalassa juhlista syömään paikalliseen pikaruokaravintolaan. Matkallaan he törmäävät erikoiseen näkyyn, pelottavaan mustavalkoiseen pukuun sommittautuneeseen klovniin, joka seuraa heitä samaiseen ravintolaan. Huomatessaan tämän epätavanomaisen käytöksen, päättää ravintolan työntekijä potkia klovnin ulos paikalta. Tilanne rauhoittuu ja tytöt päättävät lähteä valumaan kohti kotia. Auto on kuitenkin yllättäen ottanut kolhua puhjenneen renkaan muodossa, minkä vuoksi he jäävät odottamaan apuja Taran siskolta - Victorialta. Odotuksen aikana alkaa kuitenkin sattumaan ja tapahtumaan, kun Art löytää heidät pinteestä.

Terrifier on kyllä melkoinen elokuva. Tämän väitteen voi ottaa tässä tapauksessa sekä hyvänä, että pahana asiana. Ottaen huomioon, että kyseessä on minimalistisen budjetin omaava indie-elokuva, on jälki siihen nähden varsin vaikuttavaa seurattavaa. Samaan aikaan sillä ei kuitenkaan ole paljoa tarjottavanaan kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Elokuva onkin tämän vuoksi varsin ristiriitainen kokemus kaiken kaikkiaan. Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Seuraamme tarinassa, kuinka Art-klovni pääsee niin sanotusti omalle leikkikentälleen näyttämään sairaalloista ja ronskia osaamistaan. Jos jotain katsoja saa elokuvasta perimmiltään irti, niin unohtumattoman katselukokemuksen.

Tuotos ei ole rakenteellisesti mikään mestariteos alkuunkaan, vaan se nojaa vahvasti kauhun genrelle tavanomaisiin kliseisiin ja käänteisiin. Kyse onkin nimenomaan kokemuksesta kuin mistään muusta ja siihen se yrittääkin parhaansa mukaan panostaa täysin voimin. ''Käsiteltävät'' hahmot ovat paperinohuita ja yksiulotteisia tapauksia, jotka toimivat pikemminkin vain kävelevinä maalitauluina elokuvan antagonistille Artille. Heistä ei saa oikein missään vaiheessa kunnollista otetta, vaikka lupaavia piirteitä tarjoavatkin alkuun. Pintapuolisesti kiinnostuksemme kohdistuukin enemmän mysteeriseen klovniin kuin mihinkään muuhun, minkä vuoksi elokuvan tarina tuntuukin jäävän väkisin taka-alalle.

Kuten mainitsinkin hetki sitten, teos keskittyy pääosin vain Art-klovnin pintapuoliseen esittelemiseen ja tämän rajuihin tappoihin, jotka todella yllättävät ylilyövyydellään. Toki, ohjaajana toimiva Damien Leone hakeekin jatkuvasti katsojan huomiota anteeksiantamattomalla ja ajoittain jopa yliampuvalla materiaalillaan, jonka määreenä on shokeerata. Ollakseni rehellinen kanssanne - hän onnistuukin siinä moitteettomasti, mutta paljoa muuta ei elokuva kuitenkaan tarjoa lopulta, minkä vuoksi kokonaisuus tuntuu jollain tasolla mitäänsanomattomalta perimmiltään. On täten siis reilua sanoa, että elokuva jää lupaavuudestaan huolimatta ehkä pienoiseksi pettymykseksi.

Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna Terrifier erottuu puolekseen painostavasta ankeudestaan ja roisista likaisuudestaan, jotka yhdessä luovat varsin uniikin ulkonäön materiaalille. Vaikka halvat työkalut näkyvätkin selkeästi näytöltä, osaa elokuva siitäkin huolimatta paikata kolojaan poikkeuksellisilla tavoilla. Käytännön efektit ovat erinomaiset, eikä siihen voi edes antaa minkään sortin vastaväitteitä. Ottaen huomioon, että tekijät joutuvat väkisinkin venymään mitättömän budjettinsa ääripäihin, on jälki siihen nähden aivan mielettömän ilmiömäistä seurattavaa. Elokuva saa tuntemaan paljon erilaisia tuntemuksia, vaikka kyse ei olisikaan tarinasta tai sen täyttämistä hahmoista.

 

Raakuudet välittyvät uskottavasti näytön toiselle puolelle pahoinpitelemään katsojan mieltä, eikä kaikkiin ratkaisuihin pysty edes valmistautumaan kunnolla, vaikka tiedostaisikin teoksen vastenmielisen lähestymistavan. Elokuvaan on otettu vahvasti vaikutteita vuosikymmenten takaisista slasher-elokuvista, jonka päälle on ripoteltu grindhouse-lajityypille tyypillistä visuaalista esillepanoa, sekä shokeeraavaa eksploitaatiokauhua. Ei ainoastaan, että katsojalle jää käteen hyvin likainen olo elokuvasta ja itsestään, mutta koukuttava uteliaisuus nostaa väkisinkin lukuisat kysymykset ilmoille mytologisesta konseptista ja painostavan halun nähdä lisää aiheesta.

Vaikka David Howard Thorntonin esittämä Art-klovni ei olekaan vielä saanut kunnollista valtavirtaseurantaa osakseen, huokuu hänen hahmostaan kauhun genren antagonisteille tavanomaisia piirteitä, jotka ikään kuin nostavat tämän samalle jalustalle muiden legendaaristen tappajien klubiin. Vaikka matkaa onkin vielä jäljellä, jotta pysyvä paikka aatelistosta löytyisi, on klovnilla potentiaalia nousta vaikutusvaltaisempaan asemaan tulevaisuudessa. Saamme nimittäin hyvin vähän tietoa hahmosta ja tämän mahdollisesta alkuperästä. Pystymmekin vain alustavasti arvuuttelemaan tämän motiiveja ja mysteeristä taustaa, minkä vuoksi kokonaiskuva jää vähän liiankin tulkinnanvaraiseksi vastaanotettavaksi.

Terrifier on elokuva, joka jakaa mielipiteitä rajusti kahtia ja syystäkin. Vaikka konseptilla onkin potentiaalia hurjasti, tuntuu se jättävän liikaa tilaa suunnattomille arvailuille. Logiikkaa ei siltä kannata odottaa, eikä kovin omaperäisiä ratkaisuja - etenkään rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna. Käsikirjoitus on nimittäin valittettavan heikko ja dialogi hahmojen välillä ajoittain jopa traagisen naurettava, mutta siitäkin huolimatta elokuvalla on toimiviakin ässiä hihassa. Tunnelmallisesti ja visuaalisesti elokuva onnistuu vakuuttavasti tarjoamaan epätavanomaisen kokemuksen, joka tulee varmasti jäämään mielen perukoille kummittelemaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.11.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com