Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Annie Murphy, Samuel Blenkin, Aaron Paul,
Zazie Beets, Anjana Vasan, Salma Hayek, Myha'la Herrold,
Josh Hartnett, Clara Rugaard, Paapa Essiedu, Michael Cera
Genre: Draama, Scifi, Jännitys
Jaksoja: 5
Charlie Brookerin luoma Black Mirror on sarja, joka ei ole ainoastaan onnistunut löytämään tiensä katsojien sydämiin kiehtovien konseptiensa avustuksella, mutta sen lähitulevaisuutta mukaileva luonne nostattaa varmasti monien selkäkarvat pystyyn ajatuksenkin tasolla. Sarja koostuu lukuisista erilaisista tarinoista ja ideoista, jossa tulevaisuus ja kehittynyt teknologia ovat jossain muodossa vaikuttamassa käsiteltäviin hahmoihin tai jo entuudestaan realistiselta vaikuttavaan ympäristöön.
Jokainen asetelma ja maailmankuva eroaa toisistaan ajoittain jopa yllättävän radikaalisin tavoin ja katsojina yritämme parhaamme mukaan investoitua tähän eriskummalliseen maailmaan, joka voisi ihan hyvinkin olla omamme nopean teknologian kehityksen myötä. Ideat koneellistumisesta ja tulevaisuuden kehittyneemmästä maailmasta ovat kuin tavanomaisen kaduntallaajan suusta tuotuja kokonaisuuksia hullujen teorioiden muodossa, joita visualisoidaan mahdollisimman uskottavasti sarjan aikana.
Vaikka paperilla nämä ideat kuulostavatkin älyttömän uskomattomilta ja suorastaan älyvapailta, onnistuu sarja visualisoidessaan ne näytölle näyttämään astetta uskottavammilta ja varteenotettavammilta konsepteilta. Kuudes tuotantokausi pitää sisällään viisi kokopitkää jaksoa, joista jokainen kertoo oman tarinansa sitomatta niitä toisiinsa juuri millään tavalla. Sarjan rakenne on siitä mahtava valinta tekijöiltä, että katsojana voi tarvittaessa valita tietyt jaksot katsottavaksi ja silti pysyä sen kärryillä moitteettomasti.
Sanotaanko näin, että Black Mirror on ollut itselleni hyvin positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan. Olin pitkään ollut kiinnostunut sen katsomisesta ja kun vihdoin sen päätinkin aloittaa, niin loput onkin historiaa. Sarjan siirryttyä Channel 4 -televisiokanavalta Netflix-striimauspalvelun omistukseen jäi sarjan katsominen täysin pimentoon jostain syystä. Muutamaa vuotta myöhemmin päätin aloittaa sen uudemman kerran ja analysoida sitä pintaa syvemmälle. Ensimmäinen tuotantokausi antoi lupaavia merkkejä siitä, että sarjan tulevaisuus voisi näyttää hyvältä.
Toinen tuotantokausi nostikin sitten rimaa ylemmäs, enkä malttanut odottaa sitä, mitä kulman takaa paljastuisi Netflixin liityttyä keskusteluun mukaan. Kolmas tuotantokausi jatkoi vahvalla otteellaan tarjoten myös selkeän teknisen kehityksen budjetin noustua omistuksen vaihdon myötä suuremmaksi. Neljäs tuotantokausi onnistui edelleenkin pitämään tason yllä, vaikka kysymykset tason noston realistisista mahdollisuuksista alkoivatkin pikkuhiljaa hiipimään mieliin. Viides tuotantokausi taas tuntui selkeältä mahalaskulta, minkä vuoksi sarjan tulevaisuus alkoi tuntumaan epätodennäköisemmältä.
Pakko nostaa toki vielä esille neljännen ja viidennen tuotantokauden välissä julkaistu interaktiivinen Black Mirror: Bandersnatch, joka asiansa ajavasta luonteestaan huolimatta toi näytölle jotain ennennäkemätöntä ja kekseliästä. Neljän vuoden tauon jälkeen Black Mirror palaa takaisin kuudennen tuotantokauden muodossa, jota on kieltämättä odotettu jo pitkään ja hartaasti. Sarjan kannattajana on pakko sanoa, että julkistus nostatti hymyn huulille, vaikka pelko edellisen tuotantokauden heikoista näytöistä piinasivatkin taka-alalla. Onnistuuko kuudes tuotantokausi kääntämään kurssin ylöspäin?
Ensimmäisessä jaksossa ''Joan Is Awfulissa'' tavallista elämää elävä nainen saa yllättäen tietää, että kansainvälinen StreamBerry-suoratoistopalvelu on sovittanut hänen elämästään ja siihen kuuluvista salaisuuksistaan draamasarjan, joka seuraa hänen jokapäiväistä arkeaan päivä kerrallaan. Pian hän huomaa kuitenkin, että tämä maine voi ajaa koko elämän pysäyttämättömälle tuuliajolle. Voiko tämä tehdä asialle mitään vai kostautuuko oma huolimattomuus vain pahimmalla mahdollisella tavalla?
Ihmiset harvemmin lukevat minkään sortin sopimus- tai käyttöehtoja läpi niiden massiivisen sisältönsä vuoksi. Yleisimmin ehdot vain hyväksytään juuri ennen palvelun tilaamista tai toimenpiteen vahvistamista, eikä sitä oikein jaksa pohtia sen enempää omassa mietintämyssyssä. Jokainen henkilö pystyy tähän samaistumaan, eikä siinä ole mitään väärää. Se vain antaa mahdollisuuden yhtiöille ja yrityksille ujuttaa yllättäviä rivejä kirjavien ehtojen keskelle.
Tuskin yksikään vastuullinen firma sellaista tekee, sillä se voisi pahimmillaan johtaa oikeudellisiin toimenpiteisiin, mutta se on siitä huolimatta mahdollista - teoriassa. Olette myös varmasti huomanneet sen, että kun puhutaan minkä tahansa laitteen lähettyvillä jostain tietystä aiheesta, niin päivän sisään alkavat mainokset samaisesta aiheesta ilmestymään ruutuun tavalla tai toisella. Ajatuskin siitä hirvittää, mutta ikään kuin koneet kuuntelisivat meitä jatkuvasti.
Jakso käykin läpi teknologian ja palveluiden varjoisempaa, sekä ahdistavan päällekäyvää luonnetta, jolla manipuloidaan vastaanottavaa osapuolta tuhlaamaan rahaa johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Idea on hyvin samaistuttava monesta näkökulmasta katsottuna. Tarina antaa ensin katsojan tutustua hahmoihin ja ympäristöön rauhassa, kunnes ensimmäinen päivä on etenemässä loppua kohden. Siinä vaiheessa konsepti päättää hieman kiusoitella katsojaa mysteerillään, kunnes ruuvit väännetään miltei kaakkoon loppuun mennessä kiehtovan meta-kommentoinnin avustuksella.
Toisessa jaksossa ''Loch Henryssä'' nuori pari saapuu hiljaiseen skotlantilaiskylään, jossa mies on elänyt suuren osan elämästään vanhempiensa luona. Alun perin aikeena oli kuvata luontodokumenttia, kunnes kaksikko saa vihiä poikkeuksellisen mehevästä menneisyyden rikostarinasta. Nainen onnistuu vakuuttamaan miehen vaihtamaan aiheen elokuvalleen ja kääntämään salaisuuksilla täytetyn historian auki etsiessään vastauksia sarjamurhaajan motiiveille. Vastaukset saattavat kuitenkin yllättää kaksikon, sillä tapaus on haudattu syystäkin unholaan.
Tämä jakso onkin hieman traditionaalisempi televisiojakso, joka ei kuitenkaan pidä sarjalle tavanomaista kehittyneen teknologian agendaa yllä samalla tavalla. Se keskittyy pääosin viihdeteollisuuden mieltymyksiin ja tavoitteelliseen tiedon esittämiseen, jolla voi olla kolikon kääntöpuolella myös suuri hintansa. Jakso kommentoi esimerkiksi sitä, kuinka intohimoa mukaillaan jonkin sortin pakon edessä katsojille kiinnostavammaksi vastaanotettavaksi. Monet luovatkin materiaalia vain sen ympärille, mikä kiinnostaa kansaa.
Tämäkin tosin tapahtuu ihan ymmärrettävistä syistä. Monet inspiroituneet tekijät menettävät kuitenkin intohimonsa prosessissa, koska eivät pääse välittämään omia kiinnostuksen kohteitaan näytön toiselle puolelle. Dokumenttielokuvaa tehtäessä myös faktapohjainen tieto on tärkeä osa-alue, josta on pidettävä aina kiinni. Muuten koko projekti valuu harmaalle alueelle, jota voisi kuvata vain teoriana. Faktat pitävät kuitenkin sisällään paljon tietoa, jotka on haudattu syystäkin syvälle maan alle. Etenkin tässä tapauksessa oman historian penkominen saattaa olla kohtalokasta.
Pääsemme jakson aikana helposti käsiksi asetelmaan ja sen luomaan keskeiseen ristiriitaan, joka syntyy kahden päähenkilön välille. Vaikka kaksikko onkin pääosin eri mieltä perimmäisistä motiiveista, päättävät he kuitenkin päätyä rikosdokumenttielokuvan tielle, joka avaa kuitenkin enemmän mahdollisuuksia alan sisällä - sen myötä ehkä myös arvokasta näkyvyyttä. Jakso myös kommentoi ohimennen median vaikutusta turismiin ja kaupunkien imagoon, joita yhdistetään useasti muistettavimpiin uutisiin. Eli lajityypillä on hyvätkin puolensa, vaikkakin lähestymistapa on kieltämättä hieman kieroutunut.
Kolmannessa jaksossa ''Beyond the Seassä'' vaihtoehtoisessa todellisuudessa vuonna 1969 vaaralliselle avaruusmatkalle lähteneet astronautit joutuvat todistamaan maapallolla etenevää hirvittävää murhenäytelmää. Miehet tekevät töitä avaruuskeskuksessa ylläpitäen sen toimintaa päivittäin kaavamaisilla rutiineillaan. Samaan aikaan he pääsevät etänä käsiksi maapallolla oleskeleviin mekaanisiin kaksoisolentoihinsa elääkseen myös tavallista elämää vapaa-ajallaan. Kun sukset alkavat mennä kaksikolla ristiin, alkavat myös panokset nousemaan korkeammalle.
Jos johonkin jakso nojaa pääpainotteisesti niin traumaan, sen kriittisiin vaikutuksiin hauraaseen ihmismieleen ja eristäytymisen vaaroihin. On yksi asia, että menettää kaiken elämässään. Mitä jos jäljelle ei kirjaimellisesti jää muuta kuin vain se oma eristetty toimintapiste, jossa on rajalliset mahdollisuudet ja kollega, jolla on vielä kaikki tärkeimmät palikat tallella ja paikoillaan? Tavoitteellinen ja egoistinen ihmismieli ei välttämättä pysty sisäistämään tätä luonnollisena asiana, vaan kokee oman epäonnensa epäoikeutettuna vääryytenä.
Samaan aikaan voi miettiä sitä, että mitä jos kaiken menetettyään joutuu vielä elämään omissa oloissaan vailla kontaktia luonnolliseen elämään ja tapoihin, joista on pidetty vuosikymmenten ajan tiukasti kiinni? Totta kai introverteille tämä vaihtoehto kuulostaa jopa suosiolliselta, mutta pystyykö ihminen oikeasti selviämään ilman varsinaista tarkoitusta? Jos pysyttelet neljän seinän sisällä tehden vain sinulle määrättyjä asioita, pystytkö päivittäin todellakin kestämään sen yksitoikkoisuuden ruokkimatta uteliaisuuttasi esimerkiksi kollegasi mahdollisuuksien valossa?
Vaikka tarina onkin hyvin pienimuotoinen paperilla, tuntuu siitä löytyvän poikkeuksellisen paljon syvyyttä. Tämä jakso on sarjan pisin jakso ja sen huomaa. Yllättävää kyllä ei huonossa, vaan nimenomaan hyvässä. Tavallisesti jaksot ovat rajattuna tiettyyn ajan muottiin, jonka rajoissa pyritään kertomaan tarinaa mahdollisimman johdonmukaisesti ja perusteellisesti. Nyt kun aikaakin on runsaasti, niin pääsemme paljon syvällisemmällä tasolla jakson tarjontaan kiinni. Jakson ainoa huono puoli on kuitenkin se, että vaikka konsepti onkin kiehtova ja laadukkaasti avarrettu, tuntuu lopputulos turhan ennalta-arvattavalta ja itsestään selvältä.
Neljännessä jaksossa ''Mazey Dayssä'' Hollywood-tähti joutuu elämässään todelliselle tuuliajolle aiheutettuaan yliajotilanteen ulkomailla. Näyttelijä työskentelee parhaillaan uuden tuotannon parissa, mutta huomaa kuitenkin pian, että traumaattinen tapahtuma alkaa painamaan mieltä liikaa. Hänen käytöksensä muuttuu ja hän saa lopulta potkut jatkuvasta törttöilystään. Nainen katoaa jäljettömiin, mikä alkaakin luomaan huhuja syiden ympärille. Asiasta kiinnostuneet paparazzit päättävät ottaa asiasta selvää ja törmäävätkin yllättävän totuuden äärelle, jonka olisi voinut jättää ehkä sittenkin sikseen.
Jakso käsittelee keskeisesti viihdemaailman synkkiä puolia ja julkisuuden tuomia pakollisia häiriötekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ihmiseen poikkeuksellisen negatiivisella tavalla. Julkisuuden henkilöt ovat syystäkin ruvenneet pikkuhiljaa palkkaamaan ammattilaisia tehtäviin, jotka voisivat ennaltaehkäistä ja avittaa eteen tulleita ongelmia. Koska itsenäisinä ammattiharjoittajina toimivat kuvaajat ovat rajoitteellisten mahdollisuuksiensa vuoksi radikalisoituneet asemassaan, on myös vastapuolen pystyttävä löytämään tapoja tilanteiden kontrolloimiseksi.
Etenkin nykyään uutistoimistot tuntuvat jatkuvasti etsivän jotain pääotsikon arvoista materiaalia pitääkseen mediansa ajankohtaisena ja mahdollisimman kiinnostavana. Toki, sitä se on aina ollutkin, mutta nykyaikana se tuntuu vain korostuvan entisestään, kun toiminta on siirtynyt pääosin internetin puolelle. Huhuista kirjoitetaan kuin ne olisivat faktaa ja seuraamuksista ei välitetä juuri ollenkaan. Vaikka vastapuolen elämää ja yksityisyyttä halutaankin yhteisönormien mukaisesti arvostaa, tuntuvat toimet kuitenkin ensimmäiseksi hakevan vain tuloksellisuutta ja omaa napaa.
Medialla kun on nykyään niin suuri valta ja vaikutus ihmisiin, voi yhdellä vasemmalla kädellä kirjoitetulla uutisella pilata ihmisten elämän. Jakso myös kommentoi julkisuuden henkilöiden näkökulmaa ja tiedottamisen vaikutusta heidän omaan psyykkiseen tilaansa, joka voi murtua korttitalon tapaan hetkessä. Sanotaanko näin, että vaikka perimmäinen idea onkin loistava ja ajankohtainen, tuntuu sanoma hieman hämärtyvän tarinan edetessä pidemmälle. Jakson muuntautuva luonne ja keskittymisen kääntyminen tuntuu kieltämättä hieman kaukaa haetulta ja erikoiselta, minkä vuoksi lopputulos jää vellomaan keskelle tyhjiötä.
Viidennessä jaksossa ''Demon 79:ssä'' eletään vuotta 1979. Pohjois-Englannissa asusteleva vaatimaton tavaratalon myyjä elää yksinäistä, mutta suhteellisen rauhallista elämäänsä välittämättä sen enempää vapaa-ajan sosiaalisista kuvioista. Eräänä päivänä hän löytää kuitenkin työpaikkansa kellarista hyvin erikoiselta näyttävän esineen, joka herättää tämän uteliaisuuden. Nuori nainen satuttaa sormeaan ja tiputtaa verta sen päälle, jonka jälkeen jonkin sortin demoni ilmestyy paikalle. Tämä ilmoittaa naiselle, että hänen on suoritettava kolme hirmutekoa estääkseen maailmanlopun alkamisen.
Rasismi ja kapeakatseinen elämänkuva ovat tänä päivänäkin keskeisesti keskustelun keskiössä. Näin muutosten keskellä monien on yllättävän vaikea hyväksyä suuria muutoksia, joilla pyritään vapauttamaan yhteiskuntaa yhteisönormeista ja oletusarvoista. Se on kuitenkin merkillistä huomata, että vaikka muutoksia on ollut historian mittaan vaikka muille jakaa, niin se tuntuu nykyään entistä vaikeammalta tehtävältä joillekin osapuolille. Koska elämme muutenkin mukautuvaa aikaa, jolloin teknologia ja palvelut kehittyvät päivittäin, pitäisi ihmisille olla teoriassa helpompaa mukautua muutoksiin. Näin ei asia kuitenkaan suoranaisesti ole.
Jakso kommentoi myös kiehtovasti rikosten moraalista painoarvoa tietyissä rajoissa. Kun teoriassa miettii, että jos sinulla olisi mahdollisuus estää esimerkiksi tuleva verilöyly eliminaatiolla, niin onko se inhimillisestä tai ihan yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna väärin? Toki, ihmisen hengen vieminen on aina rangaistavaa, vaikka vastapuoli ansaitsisikin sen omilla teoillaan, mutta siinä on pientä keskustelun jyvää tarjolla puoleen, jos toiseenkin. Pääsemme myös käsittelemään rivien välistä tunteiden käsittelemistä ja suoraan niiden pohjalta toimimista.
Ihmiset ovat kuitenkin sen verran kiehtovia eläimiä, että tunteidemme valossa pystymme analysoimaan itseämme sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka olemmekin hyvätahtoisia, piileekö sisällämme myös eläimellinen pahuus? Voiko sitä tukahduttaa kokonaan vai annammeko tunteiden ottaa kontrolloimattomasti vallan tietyissä tilanteissa? Jakso on mielenkiintoinen, vaikka se hieman tuntuukin vieraannuttavalta sarjan tavallisesta muotista. Vaikka sillä onkin paperilla hyvin vakavia aihealueita käsiteltävänä, on tunnelma poikkeuksellisen veikeä ja ajoittain jopa koomista seurattavaa.
Black Mirror on kulkenut pitkän ja menestyksekkään matkan, vaikka pieniä ohilyöntejä onkin matkan varrella ikävästi siunaantunutkin. Sanotaanko näin, että keskitasoisen viidennen tuotantokauden pohjalta en rehellisesti enää uskonut, että sarjalla voisi olla realistista tulevaisuutta. Etenkin nyt kun Netflix tuntuu vetävän virtajohdon jatkuvasti seinästä sarjojensa puolesta aiemmasta menestyksestä huolimatta. Yllätyksekseni voin sanoa, että pienen mahalaskun jälkeen sarja on kääntämässä kurssia nousujohteisemmaksi, mikä voisi antaa jatkolle toivoa.
Vaikka kuudes tuotantokausi ei ylläkään mainion toisen, kolmannen ja neljännen tuotantokausien tasoon, on siitä nostettavissa paljon positiivisia ja lupaavia piirteitä tulevaisuutta ajatellen. Onneksi tekemisen meininki ja asenne on alkanut taas hahmottumaan materiaalista, jota olemmekin jo kuumeisesti kaivanneet. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna tarinat pitävät keskiarvollisesti riman tarpeeksi korkealla. Vaikka yksi jakso ehkä jääkin hieman erikoiseksi keskivertokokonaisuudeksi, tuntuvat loput pitävän laadun vähintäänkin asiansa ajavalla tasolla.
Pari jaksoa sortuu paikoitellen selkeään ennalta-arvattavuuteen, kun taas toiset yllättävät positiivisesti pätevillä käänteillään. Konseptit ovat paperilla kuitenkin mielenkiintoisia, mikä on helpottavaa huomata. Teknisesti sarja pitää korkean tasonsa yllä, minkä vuoksi kokemus ei missään nimessä ainakaan siihen kaadu. Visuaalisesti materiaali on myös miellyttävää seurattavaa. Black Mirror on sarja, jonka haluaisi jatkuvan ikuisuuden. Onkin kiehtovaa nähdä, että mihin suuntaan seuraavaksi konseptia ruvetaankin viemään ja riittävätkö ideat tekijöillä jatkamaan sitä pidemmälle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti