Ohjaus: Patrick Wilson
Pääosissa: Patrick Wilson, Rose Byrne, Ty Simpkins,
Sinclair Daniel, Hiam Abbass, Andrew Astor, Juliana Davies,
Steve Coulter, Peter Dager, Justin Sturgis, Joseph Bishara
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Insidious-elokuvasarja on ollut monella tapaa sekä yllättävä ilmestys, että turhauttava odotus. Ensimmäinen osa yllätti painostavan piinaavalla tunnelmallaan, toinen osa kiehtovalla maailman avarruksellaan ja kolmas osa taas hyppäsi ajassa taaksepäin tarjotakseen turhimman sivutarinan, mitä elokuvasarja ei tuntunut edes tarvitsevan. Neljäs osa jatkoi edeltäjänsä pohjalta sulkeakseen ympyrän yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vaikka elokuvasarja tuntuikin löytäneen rauhallisen loppunsa ailahtelevan matkansa päätteeksi, jäi siitä siltikin ikävä jälkimaku suuhun.
Nyt kysymys kuuluukin, että mitä seuraavaksi voisi olla luvassa? Onko elokuvasarjalla vielä vetovoimaa rahastaa kiehtovalla konseptilla vai löytyikö tekijöiltä oikeasti pätevä idea jatkoa ajatellen? Insidious: The Last Key -elokuvan jälkeen Blumhouse-tuotantoyhtiö alkoi kehittelemään erilaisia ideoita hyvin tuottavan elokuvasarjan jatkamiseksi. Nämä ideat eivät kuitenkaan alustavasti tuntuneet kovinkaan kannattavilta konseptin tarjoamien mahdollisuuksien näkökulmasta katsottuna, minkä vuoksi vaihtoehtoisia suuntia alettiin etsimään seuraavalle jatko-osalle.
Suunnitteluprosessin aikana tekijät pohtivat myös Sinister- ja Insidious-elokuvasarjojen yhdistämistä, joka voisi toimia tuotantoyhtiön kirkkaimpana vetonaulana. Ne keskustelut ovat kuitenkin jääneet toistaiseksi vain teorian tasolle, vaikka ideasta ei ollakaan vielä luovuttu kokonaan. Vuonna 2020 Blumhouse ilmoitti vihdoin, että uusi Insidious-elokuva olisi tekeillä ja sen ohjauksesta vastaisi yhtenä elokuvasarjan tärkeimpänä päähahmona toiminut Patrick Wilson. Valinta herätti kannattajissa sekä innostusta, että pelkoa, sillä kyseinen jatko-osa toimisi herran ohjaajan uran debyyttielokuvana.
Insidious: The Red Door toimisi suorana jatkona ensimmäiselle kahdelle osalle, joka jatkaisi Lambertin perheen tarinaa eteenpäin. Suurin osa alkuperäisen näyttelijäkaartin edustajista saatiin projektiin mukaan ja tuotanto potkaistiin käyntiin suurimmitta ongelmitta. Elokuva saatiin purkitettua ja viimeisteltyä, vaikkakin maailmanlaajuisen koronapandemian aiheuttama hysteria hidastikin tuotantoa jonkin verran. Teos sai ensi-iltansa vuonna 2023 ja vastaanotto oli edellisen osan tapaan heikohko. Vaikka se jakoikin mielipiteitä tavallisten katsojien keskuudessa, jäivät monet ihmettelemään jatko-osan tarpeellisuutta.
Yhdeksän vuotta on ehtinyt kulua Lambertin perheen tapauksesta, jonka aikana pieni Dalton-poika joutui demonisen hengen riivaamaksi. Josh-isä onnistui hakemaan poikansa yhtenä kappaleena takaisin kaukaisesta tuonpuoleisesta, minkä jälkeen molempien muistot tapahtuneesta päätettiin tukahduttaa unholaan. Elämä ei ole kuitenkaan kohdellut perhettä suotuisasti seuraavien vuosien varrella. Josh ja Renai-äiti ovat joutuneet eroamaan toisistaan ja Lorraine-isoäiti on hiljattain poistunut perheen keskuudesta. Tragedian seurauksena perhe kokoontuu pitkästä aikaa yhteen suremaan tapahtunutta.
Tulehtuneet välit tuntuvat kuitenkin edelleenkin painavan enemmän tai vähemmän jokaisen perheenjäsenen mieltä. Renai onnistuu suostuttelemaan Joshin kyyditsemään Daltonin uuteen yliopistoon ensimmäisenä koulupäivänään, jos hän vaikka saisi isä-poika -suhteensa puhdistettua alustavasti siedettävämmäksi. Riidat kuitenkin jatkavat roihuamistaan. Pian Josh ja Dalton alkavat näkemään outoja näkyjä ja ilmiöitä, jotka tuntuvat tutuilta perimmiltään. Aikaa ei kauaa mene, kunnes kaksikko joutuu takaisin pelottavan maailman syövereihin selvittämään unohtuneen menneisyytensä saloja.
Alkuun on pakko todeta, että vaikka Insidious-elokuvasarja onkin ollut ailahteleva kokonaisuudessaan, arvostan ensimmäisen kahden osan aikaansaannoksia kieltämättä jonkin verran. Vaikka ne eivät pilviä hivelekään toteutuksensa puolesta, onnistuvat ne todellakin herättämään kiinnostuksen katsojassaan konseptinsa puolesta, jolla voisi olla tarjottavanaan poikkeuksellisen paljonkin. Valitettavasti näiden kahden ensimmäisen osan jälkeen uudet esiosat alkoivat menettämään sitä potkua ja intoa, mikä teki Insidious-elokuvista alun perin niin vaikuttavia.
Oli täten ihan reilua todeta, että odotukseni elokuvaa kohtaan olivat pelokkaat monestakin näkökulmasta katsottuna. Onnistuuko Insidious: The Red Door todella jatkamaan ensimmäisen kahden osan jalanjäljissä vai oliko se vain tarpeetonta toiveajattelua? Sanotaanko näin, että vaikka ajatuksen tasolla elokuvalla onkin varsin kiehtova idea, jää sen toteutus poikkeuksellisen turhauttavaksi vastaanotettavaksi. Johtuuko tämä alkuasetelmasta vai pelkästä materiaalista? Vaikka ongelmat nojaavatkin alkujaankin itse asetelmaan, ei materiaalikaan sellaisenaan onnistu vakuuttamaan tarpeellisuudestaan.
Elokuvan ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat jopa yllättävän lupaavaa koettavaa. Seuraamme alkupuoliskon aikana, kuinka Lambertin perhe on selvinnyt vuosien takaisista traumaattisista kokemuksistaan. Vaikka syyt takaiskuille jäävätkin alkuun mysteeriksi, pystymme alustavasti investoitumaan tapahtumiin tuttujen hahmojen kautta, jotka herättävät vaistomaisia tunteita. Kun tarinaa aletaan kuitenkin eskaloimaan pidemmälle, alkaa elokuva kadottamaan kaivattua otettaan keskittyäkseen lonkalta vedettyihin yksittäisiin ideoihin. Tarinan suurimmaksi ongelmaksi muodostuu sen mysteeri - tai pikemminkin sen poissaolo.
Patrick Wilsonin esittämä Josh ja Ty Simpkinsin esittämä Dalton alkavat kokemaan outoja ilmiöitä, joille ei löydy mitään selitystä. Ohjaaja alkaakin painottamaan mysteeriään siihen suuntaan, että emme katsojina oletetusti tiedä mistä on kyse perimmiltään. Ongelmana on kuitenkin se, että tiedämme tasan tarkkaan, mistä heidän kokemuksensa johtuvat ja miksi ne kohdistuvat heihin. Tämän vuoksi on merkillistä huomata jälkikäteen, ettei elokuvalla ollutkaan suurempaa mysteeriä tarjottavanaan, vaikka muutamia sivullisia yksityiskohtia saimmekin selville perheen menneisyydestä.
Odotamme vain vääjäämättömän tapahtumista, kunnes se on todistettu ja se siitä. Tarinallisesti elokuvalla ei täten ole mitään uutta tai poikkeuksellista kerrottavanaan. Rakenteellisesti se ei olkia kohauta alkuunkaan, sillä tahditus on pääosin vain levotonta ja sekavaa vaeltelua erilaisten ideoiden äärellä, jotka eivät tuo mitään uutta tai merkityksellistä kokonaiskuvaan. Tunnelmallisesti elokuva vain havittelee edeltäjiensä laatua ja huonolla menestyksellä. Se ei nimittäin aika ajoin edes tunnu Insidious-elokuvalta, mikä on kieltämättä erikoista. Vieraannuttava ympäristö ei auta myöskään tunnelman korostamisessa, sillä inspiraatio tuntuu puuttuvan täysin esillepanosta.
Insidious: The Red Door on turhauttava jatko-osa, jolla ei ole minkäänlaista tarvetta olemassaololle. Vaikka idean puolesta se ehkä toimiikin teoriassa, tunnutaan sitä lähestyvän lupaavasta alusta huolimatta aivan nurinkurisesti. Materiaali luikertelee eteenpäin kohti vääjäämätöntä lopetusta, jonka aistii jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Mysteeri on täysin olematon, sillä kysymykset pohjautuvat ennalta varmistettuihin faktoihin aiempien osien myötä, minkä vuoksi jännitystäkään ei saa elokuvasta irti muuten kuin ääniefektien siivittämien hyppysäikäytysten avustuksella. Sydäntä elokuvalta löytyy kyllä, mutta koska tukipilarit ovat niin horjuvat, on lopetuksesta vaikea saada kaikkea tunnetta irti ja aidosti.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.7.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti