Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult,
Hugh Keays-Byrne, Josh Helman, Nathan Jones, Zoë Kravitz,
Rosie Huntington-Whiteley, Riley Keough, Abbey Lee
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia
Mad Max on elokuvasarja, jonka sisälle en ole koskaan päässyt kiinni kunnolla. Toki, sen olemassaolo on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta kiinnostukseni sitä kohtaan ei ollut kovinkaan kummoinen juuri missään vaiheessa. Ristiriitainen, mutta lupauksia herättävä ensimmäinen elokuva käynnisti elokuvasarjan kiehtovalla tavalla, kun taas ensimmäinen jatko-osa jatkoi uurastusta entistä sulavammalla otteella nostaen samalla tasoa ja skaalaa entistä ylemmäs.
Trilogian päättävä osa jäi lupaavasta alustaan huolimatta hieman antiklimaattiseksi lopetukseksi, jonka jälkeen elokuvasarja otti pidempää sapattivapaata. Tämän tauon aikana australialainen elokuvaohjaaja George Miller suunnitteli jo seuraavaa Mad Max -elokuvaa, mutta prosessi osoittautuikin astetta hankalammaksi kontrolloitavaksi jatkuvien esteiden ja sattumien vieriessä tuotantovaiheen tielle. Kolmekymmentä vuotta siinä lopulta meni, että Mad Max saatiin takaisin valkokankaille.
Menneisyyden haamujensa riivaama Max Rockatansky viedään vangittuna diktaattori Immortan Joen linnoitukseen, jossa hänestä tehdään elävä ''veripussi'' sairaalle sotapoika Nuxille. Samaan aikaan hallitsijan sotapäällikkönä toimiva Furiosa lähetetään resurssien vaihtokauppojen suorittajaksi, joka päättää kuitenkin käyttää tilaisuutensa hyväksi salakuljettaakseen Immortan Joen ''pakkovaimot'' linnoituksesta. Kuullessaan tämän Joe lähtee takaa-ajoon sotapoika-armeijansa kanssa.
Mad Max: Fury Road on elokuva, jonka kautta tutustuin elokuvasarjaan ensimmäistä kertaa muutamia vuosia takaperin. Tuolloin jäin todellakin kahden ääripään väliin pohtimaan elokuvan todellista laatua, sillä vaikka audiovisuaalisesti se tuntuikin ylittävän kaikki odotukset, jäi tarinapuoli minulle henkilökohtaisesti turhankin pinnalliseksi vastaanotettavaksi. Taustalla painoi toki sekin seikka, etten ollut tarpeeksi perillä käsiteltävästä maailmasta ja sen syvällisemmästä kontekstista.
Nyt kun elokuvasarja on tullut astetta tutummaksi, on sopiva hetki palata takaisin elokuvan pariin ja selvittää sen todellinen vetovoima. Tarjoaako Mad Max: Fury Road enemmänkin kuin vain säkenöivää tyyliä ja räjähtävää mäiskettä? Sanotaanko alkuun vaikka näin, että vaikka jollain tasolla pystynkin ymmärtämään nuoremman itseni mielipiteen huomioiden katsastuksen lähtökohdat, voin todeta tällä kertaa, että elokuvalla on muitakin kiehtovia seikkoja tarjottavanaan.
Tarinallisesti elokuva lähtee ehkä hieman kuoppaisesti liikkeelle yhdistellessään eri pelinappuloita ja asetelmia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Pöydällä on monta suhteellisen tärkeää hahmoa, joiden tarinakaaria yritetään pohjustaa mahdollisimman kärsivällisellä otteella. Vaikka alkuun hyppelehtiminen puolelta toiselle tuntuukin hieman uurastavalta ja ylitseajavalta katsojan näkökulmasta katsottuna, alkaa konsepti selkeytymään huomattavasti enemmän vastakkainasettelujen rakentuessa tarinan ympärille.
Kun elokuvan tarinaa katsoo pinnallisesti mustana valkoisella, ei se kieltämättä sellaisenaan kovinkaan paljoa puhuttele. Kun konseptia alkaa tonkimaan pintaa syvemmälle, on siitä kaivettavissa varsin kiehtovia teemoja ja ideoita, joihin jokainen voi tavalla tai toisella samaistua. Vaikka Mad Max -elokuvien luoma maailma onkin yleisimmin ylikorostettu kaikessa ankaruudessaan ja ankeudessaan, toimii se varsin silmiä avaavana pohdiskelun kohteena, kun sitä peilaa oikeaan maailmaan.
Johtajien sotiminen öljystä ja vedestä johtaa lopulta maailmanlaajuiseen perikatoon, jossa sivulliset tulevat olemaan ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömiä uhreja. Se, joka kontrolloi selviytymiseen linkitettyjä tärkeimpiä resursseja, johtaa koko yhteiskuntaa. Hugh Keays-Byrnen esittämä antagonisti Immortan Joe toimii elokuvassa tällaisena johtajahahmona, joka ei ainoastaan kontrolloi alamaisiaan, mutta joka käyttää heitä hyväkseen pitääkseen oman epäinhimillisen valtakautensa turvattuna.
Charlize Theronin esittämä Furiosa toimii taas tämän oikeana kätenä, sotapäällikkönä, joka oikean hetken tullen päättää muuttaa epäreilun maailman paremmaksi salakuljettamalla niin sanotut ''pakkovaimot'' pois diktaattorin ulottuvista. Opimme hänen mysteerisestä taustastaan jonkin verran elokuvan aikana, mutta mitään suurempia paljastuksia emme tarinasta saa irti, minkä vuoksi loput yksityiskohdat jäävätkin käytännössä katsojan mielikuvituksen varaan selvitettäviksi.
Tom Hardyn esittämä menneisyyden haamujensa riivaama Max Rockatansky jatkaa jälleen kerran vanhoilla urillaan joutuessaan ikään kuin väkisin välienselvittelyihin mukaan. Mies on edellisten elokuvien siivittämänä ilmeisesti epäonnistunut tarkoituksessaan, minkä vuoksi hän alkaa näkemään ja kuulemaan menetettyjen sielujen kaikuvia avunhuutoja. Max on ajautunut jälleen kerran ''alkukantaisen eläimen'' tasolle, jonka tarkoituksena on vain selviytyminen hinnalla millä hyvänsä.
Toivo tuntuu valuneen käsistä vastoinkäymisten johdosta, minkä vuoksi mies on vajonnut takaisin alkuperäiseen lähtöpisteeseensä. Toivo ja sen puute ovat suuressa osassa elokuvan tarinaa ja teemoja. Elämme itse maailmassa, jossa jokainen vetää oman kortensa kekoon tavalla tai toisella tittelistä huolimatta. Mad Max: Fury Road -elokuvan luomassa maailmassa resurssit ovat hyvin rajalliset ja niiden käyttö on vain yhden itsekkään miehen päätettävissä.
Näistä resursseista taistelevat tahot joutuvat joko niin sanotusti myymään oman yksilöllisyytensä turvatakseen oman turvallisuutensa tai selviytymään omilla ehdoilla riehuvien dyynien armoilla. Oman vapautensa Immortan Joelle myyneet elävät merkillisessä uskomuksessa, jossa heillä on kaikilla jumalallinen tarkoitus yhteisen ''hyvän'' vuoksi. Tällä niin sanotulla uskonnolla on suoria yhteyksiä esimerkiksi skandinaaviseen mytologiaan, jossa kuolleet sankarisoturit löytävät tiensä himoitun Valhallan porteille.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on suurimmaksi osaksi silkkaa taidetta. Ei ainoastaan, että sen visuaalinen ilme on poikkeuksellisen aistikasta ja säkenöivän upeaa vastaanotettavaa perimmiltään, mutta sen tarjoama tarkoin harkittu äänimaailma antaa näytöllä tapahtuvalle valtavasti lisäarvoa. Hollantilainen Tom Holkenborg vastaa elokuvan sävellyksistä ja tekee sen mitä upeimmalla tavalla. Valtavat panokset tuntee luissaan asti, kun rummutukset iskevät sisimpään.
Vaikka harvat yksittäiset efektit saattavatkin näyttää hieman teennäisiltä tätä nykyä, on valtaosa jäljestä todella vaikuttavaa seurattavaa puhumattakaan sen erinomaisesta toiminnasta. Mad Max: Fury Road on poikkeuksellinen toimintaelokuva, joka jo pelkän skaalansa ja esillepanonsa puolesta etsii vertaistaan. Ei tule kyllä kovinkaan montaa vastaavanlaista nimikettä mieleen, jotka olisivat onnistuneet tarkoituksessaan yhtä efektiivisesti kuin tämä elokuva. Valloittava adrenaliinin täyteinen elämys kaiken kaikkiaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.5.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti