Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Mel Gibson, Bruce Spence, Mike Preston,
Max Phipps, Vernon Wells, Kjell Nilsson, Emil Minty,
Virginia Hey, William Zappa, Arkie Whiteley
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
Mad Max on elokuvasarja, jonka sisälle en ole koskaan päässyt kiinni kunnolla. Toki, sen olemassaolo on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta kiinnostukseni sitä kohtaan ei ollut kovinkaan kummoinen juuri missään vaiheessa. Ristiriitainen, mutta lupauksia herättävä ensimmäinen elokuva käynnisti elokuvasarjan kiehtovalla tavalla. Sen menestyksen myötä australialainen elokuvaohjaaja George Miller sai kuin saikin erilaisia tarjouksia rapakon takaa, joista voisi edetä uralla kohti unelmia.
Mies kieltäytyi esimerkiksi Rambo -taistelija -elokuvan pestistä ja päätti lähteä kokeilemaan taitojaan musiikkielokuvien maailmaan Roxanne-työnimikkeen muodossa, joka loppujen lopuksi päätettiin hyllyttää jo suunnitteluprosessin aikana. Tämän jälkeen Miller palasi takaisin Mad Max -maailmaan tuodakseen toivotun jatko-osan valkokankaille. Mies ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen osaan monesta syystä, mutta Mad Max 2 - asfalttisoturin myötä hän saisi vihdoin ja viimein täyden kontrollin työstään.
Maailmanlaajuisen sodan seurauksena öljypula ja ympäristötuho on onnistunut ajamaan koko ihmiskunnan barbaarisuuden tielle sivilisaation romahdettua käytännössä olemattomiin. Entinen poliisi Max Rockatansky ajaa ahdettua mustaa Pursuit Special -autoaan Australian halki etsiessään ruokaa ja bensaa koiransa kanssa. Mies ajautuu yllättäen keskelle suurempaa välienselvittelytilannetta, jossa öljyjalostamossa asusteleva ihmisjoukko joutuu päivittäin moottorihuligaanien painostamaksi.
Mad Max 2 - asfalttisoturi on selkeä parannusliike edelliseen osaan verrattuna ja kaikissa asian merkityksissä. Ei ainoastaan, että kokonaisuus tuntuu paljon kontrolloidummalta ja johdonmukaisemmalta, mutta sen tärkeimmät elementit ovat aiempaa korostetumpia, mikä tekee elämyksestä huomattavasti miellyttävämpää seurattavaa. George Millerin tapa lähestyä konseptia on kieltämättä mielenkiintoinen. Elokuva alkaa avartavalla kohtauksella, jossa käsitellään sivilisaation rappeutumista ja alkukantaisuuteen vajoamista.
Nyt kun virkavalta on kadonnut kuvasta, pätevät yhteiskunnalla vain viidakonlait. Käsiteltävä maailma on poikkeuksellisen armoton, brutaali ja epäreilu - jopa enemmänkin kuin aiemmin. Ainoastaan vahvimmat selviävät ehjin nahoin, vaikka sekään ei ole onnistumisen tae itsessään. Mel Gibsonin esittämä Max Rockatansky on perheensä menettämisen jälkeen ajelehtinut suunnattomasti pitkin poikin erämaata etsiessään ruokaa ja bensaa. Miehellä ei tunnu enää olevan määränpäätä, eikä tarkoitusta elämässään.
Erikoisten sattumien kautta mies löytää tiensä pienelle öljyjalostamolle, jota moottorihuligaanit piirittävät kaiken aikaa ilmaisen bensan toivossa. Siellä asustava pieni yhteiskunta on kuitenkin onnistunut pitämään barbaarit rajojensa ulkopuolella. He tiedostavat kuitenkin samalla sen, että ajan kanssa heidän on lähdettävä sieltä saadakseen turvallisen elinympäristön heimolleen. Maxin rooli tässä vastakkainasettelussa materialisoituu vasta myöhemmässä vaiheessa, kun mies on päässyt heimon keskuuteen.
Koska miehellä ei ole suuntaa elämälleen, joutuu hän etenemään virran mukana niin sanottujen selviytymiseen liittyvien resurssien perässä. Max ei sydäntä särkevän menetyksensä vuoksi halua luoda uusia ihmissuhteita missään muodossa, vaikka hänelle tarjotaan siihen useita mahdollisuuksia. Mies välittää vain itsestään ja omasta selviytymisestään, mikä on ihan ymmärrettävää näinkin brutaalissa maailmassa. Max kuitenkin huomaa, ettei hän neuvokkuudestaan tai oikukkaasta luonteestaan huolimatta olekaan ylivertainen.
Elokuva on kestonsa puolesta lähes identtinen edeltäjäänsä verrattuna, mutta se tuntuu perimmiltään paljon lyhyemmältä sulavan toteutuksensa puolesta. Ei ainoastaan, että se virtaa mukaansatempaavalla tavalla kohtauksesta toiseen, mutta se on selkeästi keskittynyt tuomaan näytölle vain keskeisimpiä yksityiskohtia tarinansa syventämiseksi. Maxia lukuun ottamatta käsiteltävät hahmot ovat jokseenkin pinnallisia vastaanotettavia kaiken kaikkiaan. Etenkin antagonisteina toimivat moottorihuligaanit jäävät hieman köykäisiksi tapauksiksi.
Heimon jäsenet pitävät sisällään kuitenkin lupaavia piirteitä, jotka palvelevat Maxin tarinakaarta oivasti pitkin elokuvaa. Kuten edellisessäkin osassa, jatko-osassa ympäröivä maailma tuntuu yhä enemmän ja enemmän avoimelta joutomaalta. Maailmanlopun merkit ovat aistittavissa, eikä ihmiskunnan tila muuta sitä tosiasiaa. Tunnelmallisesti elokuva on todella energinen ja asetelman karua olemusta korostava kokonaisuus, joka tarjoaa tuskaa ja kuolemaa kaikissa muodoissa. Se osaa myös kuitenkin ajoittain keventää materiaaliaan pienillä humoristisilla lisäyksillään.
Mad Max 2 -asfalttisoturi on elokuva, joka ottaa kiehtovan konseptin käsiinsä ja lähtee toden teolla koettelemaan sen mahdollisia rajoja. Vaikka rakenteellisesti kehitystä onkin selkeästi tullut, tuntuvat muutamat yksityiskohdat vielä rajoittavan sitä ideaalista toteutusta. Materiaalinsa puolesta jatko-osa nostaa osakkeitaan tuntuvasti ja etenkin toimintansa puolesta elokuva erottuu puolekseen. Jatkoa ajatellen ennusmerkit ovat lupaavia, joten on kiehtovaa nähdä mihin suuntaan Mad Max -elokuvasarja lähtisi tästä eskaloitumaan pidemmälle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.5.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti