John Wick: Chapter 4 (2023) - arvostelu

Ohjaus: Chad Stahelski

Pääosissa: Keanu Reeves, Donnie Yen, Bill Skarsgård,

Hiroyuki Sanada, Shamier Anderson, Rina Sawayama, Ian McShane,

Lance Reddick, Laurence Fishburne, Marko Zaror

Genre: Toiminta, Rikos, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 49 minuuttia

''Yeah.''

Toiminta on lajityyppinä ollut varsin haastava tapaus vastaanotettavaksi näin henkilökohtaisesta näkökulmasta katsottuna ja se johtuu siitä, etten ole koskaan saanut kunnollista otetta siihen elämäni aikana. Toki, olen katsonut lukuisia sitä edustavia nimikkeitä vuosien saatossa, mutta kyseiset konseptit ja asetelmat muistuttavat toisiaan sen verran paljon - etenkin tusinatuotannot, että niistä on nykyään ollut vaikeaa saada mitään merkityksellistä tai omaperäistä irti.

Sitten kuvaan astelikin ensimmäinen John Wick -elokuva, joka ei ainoastaan herättänyt sisälläni jo kuolleen kipinän, mutta teki toden teolla massiivisen vaikutuksen minuun yksinkertaisen ylilyövällä ideallaan ja mieleenpainuvalla toteutuksellaan. Ensimmäinen jatko-osa syvensi maailmaa ja konseptia astetta vaativammaksi ja moniulotteisemmaksi koettavaksi, kun taas trilogian päättävä osa nosti kierroksiaan, sekä panoksiaan huomattavasti tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna.

John Wick: Chapter 4 on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut toimintaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa aiemmistakin osista vastannut yhdysvaltalainen Chad Stahelski. Mies on tullut elokuvamaailmalle tutuksi pääosin stunttien puolelta ja se vannoutunut työpanos onkin sitten johtanut lopulta oman merkkielokuvasarjan käynnistymiseen. Loput onkin sitten historiaa. Odotukseni jatko-osaa kohtaan olivat odotetustikin poikkeuksellisen korkeat. Löytyikö konseptilta vielä paloa niiden täyttämiseksi?

John Wickin paluu ammattiin on laukaissut varsinaisen ketjureaktion alamaailman syövereissä. Ei ainoastaan, että hänen omat toimensa ovat sekoittaneet muiden suunnitelmia ja järjestystä, mutta sivulliset tahot ovat alkaneet maksamaan kovaa hintaa miehen päätöksistä. Johnin päälle on laitettu megalomaaninen summa ja sitä kaikki salamurhaajat metsästävät kuumeisesti. Markiisi Vincent Bisset de Gramont päättää puuttua asiaan itsekin, mutta huomaa pian, että Wick on vaikeampi pähkinä purtavaksi.

Elokuvasarja on onnistunut kasvamaan vuosien saatossa megalomaaniseksi kokonaisuudeksi, jonka ulottuva maailma ja toinen toistaan kiehtovammat elementit tuntuvat yllättävän kerta toisensa jälkeen. Konseptin kasvaessa hahmokaarti on räjähtänyt myös rakettimaiseen nousuun, mutta onneksi heidän omaperäiset luonteensa ovat pitäneet huolen siitä, että vastakkainasettelut eivät toistaisi itseään missään vaiheessa. Onnistuuko jatko-osa kiristämään ruuvia vielä entisestään vai alkavatko rahkeet pikkuhiljaa loppumaan?

John Wick: Chapter 4 on valtava elokuva, joka voisi pahimmassa tapauksessa levitä täysin käsiin. Katsoin sen ensimmäistä kertaa jo julkaisuaikoihin, mutta tuo kokemus tuntui sen verran yliajavalta, etten oikein osannut pistää tuntemuksiani järkevästi sanoiksi. Näin uusintakatselun jälkeen voin vain todeta, että jatko-osa lyö elokuvasarjalle aivan uudenlaisen vaihteen silmään kaikista näkökulmista katsottuna. Ei ainoastaan, että materiaalin laatu on noussut selkeästi, mutta rikas konsepti tarjoaa valtavasti lisäsyvyyttä yksityiskohdillaan ja risteävillä tarinakaarillaan.

Tarinallisesti elokuvan perimmäinen asetelma on jo selvillä edellisen osan tapahtumien jäljiltä, mutta uudet tuulet vastakkainasettelujen osalta alkavatkin materialisoitumaan kärsivällisellä tavalla vasta ensimmäisen kolmanneksen aikana. Keanu Reevesin nimikkohahmo John Wick jatkaa metsästystään oman pään ollessa samaan aikaan jatkuvasti pölkyllä. Törmätessä vanhoihin kollegoihin ja ystäviin miehelle tehdään selväksi se, että hänen toimensa ovat vaikuttaneet negatiivisesti koko alamaailmaan puhumattakaan henkilökohtaisista tilanteista.

Hahmon määrätietoisuus on kuitenkin arvostettavalla tasolla. Vaikka mies tiedostaakin tapahtumien vaikuttavan hänen läheisimpiin ystäviin, metsästää hän kuumeisesti avainta kahleisiinsa tilanteen selvittämiseksi. On huvittavaa ajatella sitä, että mistä kaikki tämä sekasorto on saanut alkunsa. Kuolevan vaimon viimeinen rakkauden osoitus riistetään Johnilta ja mies ajautuu parin viikon aikana kiehuvan kattilan keskiöön selvittämään periaatteellisia asioita alamaailman johtajien kanssa.

Operaationsa aikana mies käväisee Yhdysvaltojen kautta Marokossa, Japanissa, Saksassa, sekä lopulta Ranskassa. Matkaaminen tuo elokuvaan paljon erilaisia variaatioita pienemmille vastakkainasetteluille, jotka nekään eivät petä juuri missään vaiheessa. Tämä varioiminen mahdollistaa sen, että tapahtumat tuntuvat aina viihdyttäviltä ja orgaanisesti eteneviltä käsitteiltä. Myös maailma tuntuu edelleenkin syventyvän syventymistään menneisyyden haamujen seuratessa perässä.

Monille varmasti kummittelevana tekijänä toimii elokuvan megalomaaninen kesto, joka kieltämättä näyttää paperilla aika hurjalta. Onneksemme materiaalia tasapainotetaan sen verran loistavasti pitkin pituutta, että aika lentää kuvaannollisesti siivillä. Kärsivällisyys palkitaan myös tässäkin asiayhteydessä, sillä tarina tuntuu etenevän jatkuvasti merkityksellisellä tavalla. Tarinakaaria liikutetaan ja risteytetään keskenään tasaisin väliajoin, mikä tekee pienemmistäkin punaisista langoista tavanomaista tärkeämpiä. 

Teknisestä näkökulmasta katsottuna John Wick: Chapter 4 nostaa riman entistä korkeammalle. Ei ainoastaan, että kuvaus on sykähdyttävän upeaa koettavaa, mutta myös sävellykset ja kappalevalinnat palvelevat suurempaa kuvaa erinomaisesti pitkin elokuvaa. Toinen toistaan eeppisemmät visuaaliset ratkaisut pitävät huolen siitä, että silmäkarkkiosasto pysyy jatkuvasti täytettynä. Tunnelmallisesti se säkenöi jännityksen rakentamisessa ja herättää katsojassaan ajoittain jopa euforisia tuntemuksia.

Toiminnallisesti koreografia on pääosin vangitsevaa seurattavaa ja etenkin suuret kokonaisuudet vakuuttavat. Vaikka kaikki toimintakohtaukset ovatkin varsin korkealuokkaisia laadultaan, nousevat Ranskassa tapahtuvat viimeisen kolmanneksen tapahtumat väkisinkin etualalle. Se nimittäin melkein kokonaisuudessaan on vain jatkuvaa toimintaa vailla taukoja. Pääsemme myös elokuvan aikana kokemaan sellaisia ratkaisuja, mitä en ainakaan itse henkilökohtaisesti ole koskaan aiemmin kokenut valkokankailla.

Keanu Reeves jatkaa ikonista roolityötään varsin luontevalla tavalla, vaikka pieni jäykkyys alkaakin hieman paistamaan miehen elkeistä. Tosin senkin voisi selittää sillä, että hahmoa ei kiinnosta sillä hetkellä mitkään keskustelut, vaan pikemminkin se viimeinen määränpää, johon hän vakavasti runneltuna kuumeisesti tähtää. Bill Skarsgård esittää markiisi Vincent Bisset de Gramontia, joka alkuun ei ehkä vaikuta kovinkaan erikoiselta, mutta joka ajan kanssa kasvaa varsin kiehtovaksi antagonistiksi.

Mies ei varsinaisesti ole suoran toiminnan ihminen, vaan enemmänkin diktatuurin perikuva, joka yrittää omilla oljenkorsillaan vääntää kädenväännöissä vastapuolen ranteet nurin ulkoisia vaihtoehtoja käyttämällä. On pakko nostaa myös tarjottimelle Donnie Yenin esittämä Caine, jonka sokeus tuntuu vain korostavan tämän vahvuuksia entisestään. Taustatarina nostaa hahmon myös varsin merkitykselliseksi vastaanotettavaksi, kun pääsemme syvemmälle herran päällimmäisten motiivien taakse.

John Wick: Chapter 4 edustaa oman elokuvasarjansa parhaimpia puolia sekä tarinallisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna. Rakkaus lajiin paistaa kaikesta tekemisestä, eikä sitä voi juurikaan kiistää. Elokuvan megalomaaninen luonne valtaa katsojan täysin mukaansa ja pitää illuusion vaihtoehtoisesta maailmankuvasta vahvasti hengissä. Käänteet pitävät tarinan jatkuvasti orgaanisena ja poeettinen lopetus osuu maaliinsa napakasti. Elokuvasarjan parasta antia sitten ensimmäisen elokuvan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.6.2025

Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com