Aquaman (2018) - arvostelu

Ohjaus: James Wan

Pääosissa: Jason Momoa, Amber Heard, Willem Dafoe, Nicole Kidman

Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia

Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia

Massiivisena DC Comics:n fanina toivoin Aquamanin pistävän enemmän riskialttiimpaa heittäytymistä peliin kuin pari edeltäjäänsä, jotka pelasivat korttinsa aikalailla varman päälle. Odotin kyllä sen mukana tulevan myös entistä rajummat eroavat mielipiteet, kuten minkä tahansa muunkin DC-elokuvan kanssa etenkin nykypäivänä. Suurista paineista huolimatta elokuva tekee niin monta asiaa oikein, että on jopa sääli, että se silti onnistui löytämään mahdollisuutensa horjuttaa omaa kokonaisuuttaan hieman kyseenalaisenkin hölmöillä valinnoillaan ja muutamalla hyvin silmiinpistävällä rakenteellisella seikalla. Uppoudutaan nyt sitten itse asiaan.

Aquaman oli kieltämättä älyttömän naurettava supersankarielokuva, mutta se ei todellakaan tarkoita etteikö se ollut hyvä tai viihdyttävä, sillä se todellakin oli molempia. Se vain tuntui sen sortin elokuvalta, joka ei ota itseään kovinkaan vakavasti, vaan keskittyy enemmän materiaalinsa autenttisuuteen ja itse viihteeseen kuin tarinan varsinaiseen rakenteellisuuteen. Tällaisenaankin se toimi kyllä, sillä oletetusti suurin osa ihmisistä tulivatkin katsomaan henkeäsalpaavaa visuaalisuutta ja viihdyttäviä toimintakohtauksia, kuin jotain prameaa saippuaoopperaa.

Faneillekin löytyi omaa herkkua hyvin autenttisen adaptoimisen muodossa, jonka James Wan kavereineen saivat intohimoisella otteella tuotua näytölle, vaikka toki Aquamanin olemus ikään kuin käännettiin päälaelleen siinä toivossa, että itse hahmosta saataisiin vuosien mittaan kehkeytyneen vitsin leima poistettua. Mutta tosiaan se päätös tehtiin jo muutamaa elokuvaa aiemmin rajusti mielipiteitä jakavassa Batman v Superman: Dawn of Justice:ssa, jossa kyseinen hahmo päätettiin lisätä tietyn sortin kiusoittelevana maistiaisena.

Tarina itsessään oli yllättävän viihdyttävä ja toimiva toisen luokan supersankaria käsittelevälle elokuvalle, mutta alkutaival tuntui hyvin huonosti suunnitellulta ja tönköltä rakenteellisesti katsottuna. Elokuva ei oikein tuntunut itsekään tietävän alkuvaiheessa, että miten sen kannattaisi aloittaa tarinansa järkevästi. Kyllähän se alkoi luonnollisesti Arthurin alkuperätarinalla, mutta se oli niin nihkeän oloisesti tahditettu ja tyhjähkö emotionaalisesella tasolla, ettei se oikein tuntunut kovinkaan varteenotettavalta hahmon rakentamiselta.
 
Olisin itse käsitellyt asetelman hieman eri tavalla, joko kertomalla alkuperätarinan heti alkuun kunnolla investoituen sen emotionaalisiin seikkoihin ja käyttäen reilummin aikaa Arthurin hahmon rakentamiseen tai sitten kylmänviileästi rikkomalla historian moneksi pieneksi takaumaksi ripotellen pitkin elokuvaa. Jälkimmäistä tosin tapahtuikin elokuvassa muutamaan otteeseen, mutta minun mielestäni kronologisesti loogisemmalla sijoittelulla se olisi kulkenut hieman sulavammin käsi kädessä varsinaisen päätarinan kanssa.

Komedia oli suurimmaksi osaksi surkuhupaisaa ja se johtui käsikirjoituksen dialogista, joka ei antanut mahdollisuutta muuhun kuin erityisen alkukantaiseen ja kliseiseen sanojen vaihtamiseen. Hahmot olivat suurimmaksi osaksi oikein hyviä, mutta esimerkiksi Black Manta tuntui olevan hieman kaltoin kohdeltu elokuvassa, vaikka hyvät motiivit saivatkin rakennettua hänen toiminnalleen. Black Mantan olisi rehellisesti sanottuna voinut säästää suoraan vain jatko-osaan, sillä nyt parin mielettömän taistelukohtauksen lisäksi hänelle ei ollut oikeastaan mitään varsinaista käyttöä muuten kuin Aquamanin pakotettuna sivukonfliktina. Olisivat mieluiten keskittyneet pelkästään Ocean Masterin ja Aquamanin väliseen välienselvittelyyn ja kovakouraiseen konfliktiin mielummin, sillä se tuntui olevan kyseisen elokuvan varsinainen suola sekä tarinan, että itse hahmojen kasvun näkökulmasta katsottuna.

Yksi yksityiskohta häiritsi minua erityisen paljon ja se oli jokaikinen räjähdys, joka aloitti nämä eeppiset toimintakohtaukset. Mikä niissä oli häiritsevää? Juuri kun jokin hektinen tilanne päättyi tai kun elokuva käsitteli jotain syvällistä emotionaalisuutta hahmojen välillä tapahtui hyvin toistuva yllättävä räjähdys, joka käynnisti heti perään seuraavan psykedeelisen mittelön. He pilasivat monta emotionaalisesti ladattua kohtausta jatkuvilla toimintakohtauksilla, joilla ei tuntunut olevan tarpeeksi kontekstia muutenkaan rikkoakseen hahmojen tärkeitä kasvun hetkiä. Olen ihan tyytyväinen katsojana, että toimintaa riittää malttamattomiin, mutta olisivat nyt edes tahdittaneet kohtauksen hieman järkevämmin, antaen myös syvällisemmälle tarinankerronalle hieman tilaa tuoda omat mielestäni tärkeät lisukkeensa kokonaisuuteen.

Visuaalisesti tämä elokuva oli käsittämättömän upea! Se kokeili montaa innovatiivista kuvaustekniikkaa myös hyväksikäyttäen kaunista vedenalaista väripalettia. Visuaaliset efektit olivat vakuuttavia suurimmaksi osaksi, vaikka toki jotkut hahmojen liikkeet tuntuivat selkeästi fyysisesti mahdottoman näköisiltä. Joka tapauksessa minulla oli enemmän kuin suuri ilo sukeltaa Atlantiksen tajunnanräjäyttävään merimaailmaan, joka vilisi sisältöä ja ihanan kylläistettyä väriä. Kaiken tämän lisäksi olin valitettavasti hyvin epäileväinen elokuvan kappalevalinnoista, jotka eivät tuntuneet oikein osuvan ihan yksi yhteen tilanteen luoman tunnelman kanssa omasta mielestäni. Alkuperäinen musiikki taas oli paljon parempaa ja tuntui herättävän paljon enemmän tuntemuksia.

Aquaman oli tietenkin naurettava, mutta erityisen rennon tuntuinen elokuva, joka onnistui kuitenkin yllättämään minut erityisen korkealla viihdyttämistasollaan. Sen kyllä sanon, etten odottanut sen kuitenkaan olevan ihan näin viihdyttävä ennakkoon. Elokuvana se oli hieman keskivertoa parempi kokonaisuus ja nautittava sellainen myös, joten DC-elokuvien tulevaisuus näyttää olevan oikein hyvissä käsissä toistaiseksi. DC Extended Universe -elokuvasarja näyttää keveämmältä kuin koskaan ennen ja suunnitelmat alkavat pikkuhiljaa selkeytymään. Ainoastaan aika tulee näyttämään, kuinka pitkälle tämä rento lähestymistapa vie suosiossa, kun jatkamme matkaa Shazam! -elokuvan pariin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com