Ohjaus: Craig Brewer
Pääosissa: Eddie Murphy, Jermaine Fowler, Shari Headley, Arsenio Hall,
KiKi Layne,
Leslie Jones, Tracy Morgan, Wesley Snipes, Nomzamo Mbatha,
Teyana
Taylor, Bella Murphy, Akiley Love, Paul Bates, John Amos,
James Earl
Jones, Trevor Noah, Morgan Freeman
Genre: Komedia, Romantiikka
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Viihdyttävän ensimmäisen elokuvan jälkeen, oli aika ottaa käsittelyyn yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa Prinssille morsian 2. Vaikka ensimmäinen elokuva olikin hieno teos, odotukseni jatko-osaa kohtaan olivat kieltämättä pelonsekavat. Toivoin kuitenkin, ettei se tuntuisi väkisin väännetyltä tarinalta, vaan jatkaisi tarinaa järkeenkäyvästi eteenpäin. Elokuvan ohjauksesta vastaa suht tuntematon Craig Brewer, joten oli vaikea sanoa minkätasoisesta tuotoksesta olisi tällä kertaa kyse.
On hienoa nähdä, että lähes kaikki ensimmäisen elokuvan näyttelijät palaavat takaisin rooleihinsa muutamine uusine lisäyksineen. Näin reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin pääsemme katsomaan, että onnistuvatko he vangitsemaan samanlaisen tunnelman ja ilon näytölle uudestaan yhteisvoimin vai oliko juna jo mennyt ohi. Onko Prinssille morsian 2 pitkän odotuksen arvoinen saavutus vai väsähtänyt kopio edellisestä elokuvasta?
Zamundan kuningaskunnassa on eletty kolmekymmentä vuotta rauhallista, onnellista ja kukoistavaa elämää. Prinssi Akeem Jofferista on tulossa pian maan hallitsija, kun kuningas Jaffe Joffer tekee kuolemaa. Hän on elänyt onnellisesti aviossa vaimonsa Lisan kanssa saaden kolme tytärtä vuosien varrella, mutta yllättäen hänelle selviää, että hänellä saattaa olla poika Yhdysvalloissa, Queensissa. Koska Akeemilla ei ole toista kruununperijää itsensä lisäksi, lähtee mies takaisin rapakon taakse tarjoamaan kruunua pojalleen.
Prinssille morsian 2 -elokuva on siitä erikoinen tuotos, ettei sitä mielestäni olisi koskaan tarvinnut edes tehdä ottaen huomioon sen, kuinka tarina saatettiin päätökseensä reilut kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja jatko-osan konsepti vaikuttaa jo ennakkoon hiukan riskialttiilta. Palaamme takaisin Zamundan kuningaskuntaan seuraamaan hyvin erikoista tilannetta, joka näyttäisi jo paperilla olevan turhan kaukaa haettu. Onnistuiko elokuva yllättämään positiivisesti vai jääkö se historian kirjoihin unohdettavana jatko-osana.
Seuraamme elokuvassa Eddie Murphyn esittämää prinssi Akeem Jofferia, joka lähtee takaisin Yhdysvaltoihin hakemaan aviotonta poikaansa. Jermaine Fowlerin esittämä Lavelle Junson on kolmikymppinen mies, joka elää äitinsä kanssa haastavahkoa elämää. Yrityksistään huolimatta mies ei ole onnistunut saamaan kunnollista työtä, vaan myy setänsä hankkimia lippuja urheilutapahtumiin stadionin ulkopuolella. Eräänä päivänä hänen koko elämäsä mullistuu, kun hänen kadonnut isänsä astelee paikan päälle.
Jos jotain täytyy elokuvasta sanoa, niin nostaisin tarjottimelle sen, että se mikä teki edellisestä elokuvasta niin mukaansatempaavan ja ainutlaatuisen, on jatko-osassa täysin hukassa. Ei ainoastaan, että ensimetreiltä asti elokuva kiirehtii julmettoman nopeasti alustuksensa läpi, mutta mikään näytöllä tapahtuva ei tunnu enää aidolta ja merkitykselliseltä emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna. Toki, muutamat yksittäiset kohtaukset onnistuvat naurattamaan ylilyövillä maneereillaan, mutta kovin juohevaa ja yhtenäistä kokonaisuutta on jatko-osalta turha odottaa.
Ei ainoastaan, että tarina itsessään tuntuu jatkuvasti tasapainottelevan kuin heikolla jäällä, mutta tunnelmallisestikaan elokuva ei tunnu koskaan löytävän yhteinäistä linjaa, mikä pitäisi kokonaisuuden edes jossain määrin kasassa. Vaikka tarina keskittyykin jollain tasolla prinssi Akeemin ja Davallen yhteiseen tarinakaareen, jatko-osa koostuu suurimmaksi osaksi vain yksittäisistä hetkistä ja jatkuvista viittauksista edelliseen elokuvaan. Toki, on hienoa nähdä, miten elämä on muuttunut Zamundassa ajan saatossa, mutta kun käytännössä kaikki tarinan pääpiirteet ja vitsit kierrättävät samoja yksityiskohtia edeltäjänsä kanssa, ei elokuvasta tai sen luomasta maailmasta meinaa saada enää mitään uutta irti.
Jos jotain positiivista elokuvasta voisi sanoa, niin sanosin sen, että prinssi Akeemin tarina on pintapuolisesta käsittelystään huolimatta ehkä se syväluotaavin. Ensimmäisessä elokuvassa hän toimi Zamundan perinteitä vastaan ja etsi itselleen vaimon Yhdysvalloista isänsä kuningas Jaffen toiveiden vastaisesti, kun taas tässä elokuvassa hän alkaa itse muuttumaan isäkseen ratkaisujensa puolesta. On mielenkiintoista huomata, kuinka mies kamppailee sisäisesti siitä, mikä olisi oikein perheen ja kuningaskunnan puolesta ajaen samalla itsensä ja kaikki ympärillä olevat läheiset ongelmiin.
Prinssille morsian 2 on kokoelma väsyneitä viittauksia ja halpoja sketsejä, jotka on tuotu takaisin ensimmäisen elokuvan materiaalin pohjalta. Vaikka näyttelijät ovatkin suurimmaksi osaksi miellyttäviä rooleissaan ja puvustukset pitävät Zamundan taianomaisuuden juuri ja juuri elossa, hajoaa elokuvan rakenteellinen puoli täysin käsiin huteran käsikirjoituksen ja sieluttoman toteutuksen vuoksi. Jatko-osa on vähäisistä odotusarvoistaan huolimatta ikävä pettymys, joka valitettavasti jää historian kirjoihin tarpeettomana jatko-osana. Joitain asioita ei välttämättä kannattaisi lähteä sorkkimaan, jos ei olla varmoja toteutuksesta. No, ainakin on miellyttävää nähdä Eddie Murphy nauttimassa olostaan kameran edessä, jos ei muuta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.3.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti