Deadpool & Woverine (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Shawn Levy

Pääosissa: Ryan Reynolds, Hugh Jackman,

Emma Corrin, Morena Baccarin, Rob Delaney,

Leslie Uggams, Aaron Stanford, Matthew Macfadyen

Genre: Toiminta, Komedia, Scifi

Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

''Welcome to the MCU, by the way. You're joining at a little bit of a low point.''

Vuonna 2016 Deadpool sai kuin saikin oman elokuvasovituksensa valkokankaille, ja vastaanotto oli yllättävänkin positiivinen. Huikea menestys lippuluukuilla varmisti sen, että 20th Century Fox oli valmis lähtemään ammentamaan täysillä uudesta kultakaivoksestaan. Vaikka Deadpool 2 saattoikin laadullisesti hieman kärsiä kiireen keskellä, se onnistui räjäyttämään pankin vähintään yhtä vakuuttavalla tavalla kuin edeltäjänsä.

Ensimmäisen elokuvan menestyksen jälkeen kahta uutta Deadpool-jatko-osaa kaavailtiin samanaikaisesti tulevaisuuden kuvioita kartoittaen. X-Force oli yksi ideoista kolmanteen elokuvaan, mutta se integroitiin lopulta osaksi ensimmäistä jatko-osaa, jättäen tilaa toisenlaiselle idealle trilogian päätteeksi. Kun Disneyn tiedotettiin ostavan 20th Century Foxin vuonna 2017, The Walt Disney Companyn toimitusjohtaja Bob Iger kertoi Deadpoolin tulevan osaksi Marvel Cinematic Universea.

Suurin pelko oli, että elokuva saisi K13-ikärajan otsaansa näiden uutisten jäljiltä, mutta Iger painotti, että projekti saisi pitää aikuisille suunnatun R-ikärajansa siitä huolimatta. Erilaisia ideoita heiteltiin ilmaan ja yritettiin herättää henkiin. Pitkään siinä meni, mutta lopulta yhteistyössä Hugh Jackmanin kanssa projekti saatiin vihdoin maaliin. Deadpool & Wolverine on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka ohjauksesta vastaa kanadalais-yhdysvaltalainen Shawn Levy.

Odotukset ensimmäistä R-ikärajaista Marvel Cinematic Universe -elokuvaa kohtaan olivat poikkeuksellisen korkeat jo pelkästään sen tiedon myötä, että kyseessä olisi Deadpoolin ja Wolverinen odotettu yhteiselokuva. Suuria odotuksia oli ilmassa myös Marvel Studiosilla, joka varmasti häkeltyi teoksen saamasta maailmanlaajuisesta suosiosta ja valtavista lippukassatuloista – vaikka tuotantoonkin toki upposi sievoinen summa rahaa. Onko Deadpool & Wolverine tosin ylistyksensä todella ansainnut?

Wade Wilson on jättänyt Deadpoolin spandex-pukunsa taakseen ja elää nyt tuikitavallista siviilielämää myyjänä käytettyjen autojen liikkeessä. Kun TVA:n edustaja Paradox ottaa häneen yhteyttä ja tarjoaa tilaisuutta liittyä osaksi jotain itseäänkin suurempaa, tilanne kääntyy hetkessä päälaelleen. Saadessaan tietää, että Paradox aikoo pyyhkiä hänen aikajanansa olemattomiin, Wade vetää puvun takaisin ylleen ja lähtee vauhdikkaalle matkalle läpi multiversumin pelastaakseen oman aikajanansa.

Lähdetään liikkeelle siitä, että näin elokuvan kerran aiemmin elokuvateatterissa, enkä tuolloin saanut ajatuksiani järkevästi punottua tekstin muotoon. Halusin myös saada aiemmat osat arvosteltua ennen kuin lähtisin puimaan viimeisintä läpi, minkä vuoksi tämä teksti syntyykin vasta tässä vaiheessa. Onnistuiko Deadpool & Wolverine yltämään megalomaanisiin odotusarvoihinsa? Ollakseni rehellinen, kyllähän se onnistui – mutta ei ehkä aivan niin sulavasti kuin olisi voinut odottaa.

Elokuva on siitä erikoinen ilmestys, ettei sitä varsinaisesti voi kutsua täysin rinnoin koherentiksi kokonaisuudeksi. Kyllähän se pitää sisällään alun, pitkän keskivaiheen ja kaiken kulminoivan lopetuksen, mutta ei välttämäl­lä siinä perinteisessä mielessä. Marvel Cinematic Universe kamppaili tuohon aikaan parhaillaan Multiverse-saagansa kanssa, joka on oma lukunsa kyseisen universumin tarinassa. Sillä oli takkuinen tie takanaan ideoiden ollessa hyvinkin erillisiä toisistaan.

Vaikka muutamat yksittäiset projektit antoivatkin aihetta varovaiseen optimismiin, monet niistä olivat varsinaisia ohilyöntejä. Myös tulevaisuuden rakentaminen oli tässä vaiheessa sekavaa – puhumattakaan siitä, että koko suuri suunnitelma meni uusiksi, kun tarinan pääantagonistiksi alun perin kaavailtu Kang vaihdettiin kulissientakaisten vaikeuksien vuoksi. Deadpool & Wolverine toimi käytännössä epätavanomaisena kokeiluna R-ikärajan maailmassa.

Omalla tavallaan kuvailisin elokuvaa kuitenkin huvipuistolaitteena, jolla toki on silti omat lupaavat tarinalliset elementtinsä. Se ei yritä olla suureellisessa kuvassaan liian monimutkainen, vaan tekee parhaansa integroidakseen hahmon osaksi universumia, joka on jo neljäntoista vuoden ajan kulkenut omaa tietään kohti tuntematonta. Elokuvan alkutekstikohtaus lienee puolestaan yksi viime vuosien muistettavimmista hetkistä, ja se taltioi Deadpoolin itseironisen hengen upeasti valkokankaalle.

Tarinaan tuodaan mukaan Loki-sarjassa alustettu TVA, minkä myötä käynnistetään hahmojen välinen vastakkainasettelu – ratkaisu, joka ajaa asiansa mallikkaasti. Tarinallisesti elokuva rakentuu eräänlaisen road tripin ja buddy cop -elokuvan yhdistelmän varaan, mikä tempaa kieltämättä vastustamattomasti mukaansa, vaikka se kietookin muuten yksinkertaisen punaisen lankansa lukuisten erillisten ideoiden ympärille. Kokonaisuus tarjoaa parhaina hetkinään poikkeuksellisen mieleenpainuvia kokemuksia.

Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että faneja hemmotellaan pilvin pimein pitkin elokuvan kestoa erilaisin legendaarisin viittauksin ja vierailevien tähtien muodossa. Välillä sitä melkein unohtaa, mistä elokuvassa on perimmiltään kyse, kun näitä yllätyksiä tuntuu ilmestyvän tuon tuosta eikä hengähdystaukoja katsojalle juuri heru. Kokonaisuus tarjoaa kuitenkin niin valtavasti nostalgiaa tarjottimella, että se kantaa yli kaikkein ristiriitaisimpienkin kerronnallisten karikkojen.

Ryan Reynoldsin esittämä Deadpool yrittää päästä osaksi jotakin itseään suurempaa ja onnistuukin siinä hieman väärällä jalalla. Hugh Jackmanin esittämä versio Wolverinestä puolestaan yrittää oikoa aiheuttamansa vääryydet omalla aikajanallaan auttaessaan punanuttua. Elokuvan sydän piilee näiden kahden täysin erilaisen hahmon välisessä yllättävässä ystävyyssuhteessa. Vaikka he mätkivätkin toinen toistaan parhaansa mukaan, heidän henkilökohtaiset tarinakaarensa pysyvät hienosti kasassa.

On myös mainittava, että molemmat näyttelijät antavat rooleilleen kaikkensa tarjotakseen katsojille viihdyttävän kokemuksen. Etenkin Wolverinestä saadaan tarinan edetessä irti yllättävän paljon syvyyttä ja aitoa tunnetta. Huumorinsa puolesta elokuva tarjoilee edeltäjiensä tapaan väkeviä letkautuksia, joissa Deadpool on luonnollisesti vahvoilla. Wolverine puolestaan tuo kokonaisuuteen astetta kyynisemmän vivahteen, joka antaa omaleimaisen lisämausteensa tähän dynamiikkaan.

Vaikka päähahmojen välinen kemia kantaa elokuvaa pitkälle, Emma Corrinin esittämä antagonisti Cassandra Nova jää valitettavasti jokseenkin aliravituksi ja alikäytetyksi. Hyvin yksinkertainen motiivi ja yllättävän vähäinen ruutuaika saavat potentiaalin valumaan osittain hukkaan, mikä on aidosti ikävä nähdä. Matthew Macfadyenin esittämä Paradox taas uhkaavasta alustavasta luonteestaan huolimatta käpertyy täysin humoristiseen ja itsetiedostettuun pienuuteensa.

Visuaaliselta puoleltaan elokuva sen sijaan osoittaa selvästi, että rahaa on käytetty esillepanon hiomiseen rutkasti. Vaikka yksittäiset digitaaliset ratkaisut pistävätkin ajoittain silmään konemaisuudellaan, suurin osa tehosteista onnistuu vakuuttamaan hienosti. Kuvaus on ajoittain todella kekseliästä ja nostaa eeppiset hetket hienosti esiin muun materiaalin joukosta – josta suuri kiitos kuuluu myös taitaville koreografeille. Elokuvan musiikkivalinnat ovat niin ikään kauttaaltaan erinomaisia.

Deadpool & Wolverine on kaiken kaikkiaan erikoinen tapaus. Vaikka se tuntuu ajoittain melko hajanaiselta kokonaisuudelta, se onnistuu pienten kiertoreittien kautta ohjaamaan huomionsa aina takaisin olennaisen äärelle. Jotkut osa-alueet onnistuvat erinomaisesti, kun taas toiset jättävät kaipaamaan enemmän. Viihdyttävyys on kuitenkin pääosin tapissa, minkä vuoksi teos toimii elokuvakokemuksena erinomaisesti – huolimatta siitä, että se saattaisi paperilla näyttää toisenlaiselta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.9.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com