Taas yksi vuosi on kulunut ja uusi on alkamaisillaan. Tällä listalla silmäillään tulevan vuoden odotetuimpia elokuvia minun näkökulmastani katsottuna. Elokuvat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä ja ihan syystäkin. Odotusten tasokin tulee nimittäin vaihtelemaan ajan kuluessa. Olisin kyllä mielelläni halunnut lisätä muutaman muunkin teoksen listalle, mutta päätin jo ennakkoon, että rajaan sen kymmeneen nimikkeeseen, joten näillä mennään. Jätin myös muutaman teoksen pois listalta, joiden piti alunperin julkaista viime vuoden puolella ja jotka lisäsinkin sen vuoksi viime vuoden listalle.
ALIEN: ROMULUS
Alien-elokuvasarja on kaikista huikeista tähdenlennoistaan ja ikävistä kompastumisistaan huolimatta pysynyt minulle henkilökohtaisesti yhtenä rakkaimmista elokuvasarjoista koskaan. Vaikka ensimmäisen kahden mestarillisen osan jälkeen laadullinen kehityskaari onkin ailahdellut rajusti hyvästä luokattomaan, on seassa ollut kuitenkin jonkin verran potentiaalia, joka on vain tavalla tai toisella valunut läpi sormien tyhjyyteen.
Kun kuulin ensimmäistä kertaa, että studio päättää jättää Prometheus-elokuvasta alkaneen esiosasarjan kesken keskittyäkseen uuteen suuntaukseen - olin kieltämättä hieman pettynyt. Vaikka Alien: Covenant ei välttämättä onnistunutkaan jatkamaan edeltäjänsä kiehtovaa ideaa ihan odotetulla tavalla, oli sillä siitäkin huolimatta aihioita parempaan lopputulokseen. Joka tapauksessa se on nyt historiaa ja matkamme jatkuu uuteen suuntaan.
On pakko mainita, että Alien: Romulus on elokuva, joka ei missään nimessä takaa laatua ja tiedostan sen täysin. Sen kuitenkin sanon, että odotan sen tuloa toiveikkaasti siitä huolimatta, sillä monet asiat indikoivat siihen suuntaan, että projekti voi parhaassa tapauksessa osoittautuakin ihan päteväksi lisäykseksi Alien-elokuvasarjaan. Asiansa ajavista Evil Dead- ja Don't Breathe -elokuvista tuttu urugaylainen Fede Álvarez vastaa nimittäin uusimman osan ohjauksesta.
Näyttelijäkaarti koostuu myös täysin uusista tuttavuuksista, mikä voi johtaa joko erinomaisiin tuloksiin tai katastrofaalisiin - riippuen ihan projektin luonteesta ja tekijöiden omistautumisesta. Mihin Alien: Romulus sitten istuu isommassa kokonaiskuvassa? Ilmeisesti tapahtumat sijoittuvat aikajanallisesti kahden ensimmäisen osan väliin, mutta yhteyttä niihin se ei ole vielä tehnyt tiedotteissa tai muissa haastatteluissa, joten odotamme innolla päivityksiä aiheesta.
DEADPOOL 3
Deadpool on elokuva, joka räjäytti pankin julkaisunsa alla. Se ei ainoastaan onnistunut vakuuttamaan kriitikot ja kannattajat varteenotettavuudestaan, mutta yllätti täysin hävyttömällä ja rajoittamattomalla viihdearvollaan. Sen myötä tekijät päättivät tietenkin jatkaa elokuvasarjaa ensimmäisen jatko-osan muodossa, jota odotettiinkin kuin kuuta nousevaa. Vaikka samoihin sfääreihin ei tuo osa koskaan yltänytkään, tarjosi sekin omat miellyttävät hetkensä jälkikäteen muistettavaksi.
Deadpool 2 -elokuvan jälkeen huhut trilogian päättävästä osasta kävivät kuumina, mutta pitkään aikaan tekijät pysyivät kuitenkin tietämättöminä asemastaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Tuohon aikaan Disney- ja 20th Century Fox -tuotantoyhtiöt onnistuivat nimittäin tekemään kaupat keskenään yhdistyäkseen yhden katon alle, mikä meinasi epävarmuutta monelle tulevalle ja vasta suunnitteilla olevalle projektille. Samaan aikaan Marvel Cinematic Universe -elokuvasarja nautti valta-asemastaan lippuluukuilla.
Kauppojen myötä Ryhmä-X:n jäsenet, Deadpool ja monet muut hahmot saivat mahdollisuuden liittyä megalomaaniseksi kasvaneeseen elokuvauniversumiin, josta kannattajat olivat kyllä syystäkin innoissaan. Monta vuotta siinä ehti kuitenkin kulua ennen kuin mitään konkreettista kuultiin asiaan liittyen. Deadpool 3 -elokuvan myötä Ryan Reynoldsin esittämä rääväsuu pääsee vihdoin kokeilemaan onneaan Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjassa, joka on viimeisimpien vuosien ajan etsinyt uutta suuntaustaan ja määränpäätä.
Odotukset elokuvaa kohtaan ovat kieltämättä korkeat. Tämä tosin johtuu siitä, että siitä on uutisoitu varsin lupaavia yksityiskohtia ja lisäyksiä pitkin vuotta. Ei ainoastaan, että pääsemme vihdoin ja viimein istuttamaan nimikkohahmon elokuvasarjaan mukaan, mutta tämän mukana avautuvat myös ovet monelle potentiaaliselle jatkotarinalle. Sen lisäksi kauan hamuiltu Hugh Jackmanin esittämä Wolverine on saatu projektiin mukaan, mikä on pistänyt kannattajat aivan sekaisin. Toivon mukaan myös itse elokuvakin vastaa näitä odotusarvoja.
DREAM SCENARIO
A24-tuotantoyhtiö on omalla tavallaan oma inspiroiva ilmiönsä, joka on noussut raketin lailla haastamaan itseään suurempia studioita elokuvamarkkinoilla. Vaikka taloudellisesti heidän tuotoksensa eivät välttämättä tahkokaan samanlaisia lukemia tienestiensä puolesta, tuovat ne astetta maanläheisempiä ja epätavanomaisempia konsepteja valtavirtakatsojien vastaanotettavaksi, mistä kiitos kuuluu heille ja muutamalle muullekin vastaavanlaiselle tuotantoyhtiölle.
Toki, sementoidessaan asemaansa isommassa mittakaavassa on A24:kin alkanut työstämään aiempaa laskelmoidumpia projekteja, mikä valitettavasti kuuluu pelin henkeen. Siitä huolimatta näistä elokuvista useimmiten huokuu enemmän inspiraatiota ja rakkautta lajia kohtaan kuin monen muun tuotantoyhtiön katalogista. Tämän vuoksi pidän itse edelleenkin A24-studiota korkeassa arvossa, vaikka kaikki nimikkeet eivät välttämättä osuisikaan täysin maaliinsa toteutuksensa puolesta.
Törmäsin ohimennen Dream Scenario -nimiseen elokuvaan, joka kuulostaa paperilla kieltämättä poikkeuksellisen kiehtovalta tapaukselta. Elokuva seuraa keski-ikäistä professoria, joka alkaa yllättäen ilmestymään tuntemattomien ihmisten unissa. Enempää en tohtinut tarinasta lukea, koska tuo kuvaus itsessään herätti kiinnostukseni tarpeeksi. Nicolas Cage päähahmona, A24-studiona ja konsepti epätavanomaisen lupaava. Tarvitseeko sitä lopulta tietää enempää? Ei minun mielestäni...
GODZILLA X KONG: THE NEW EMPIRE
Legendary Pictures -tuotantoyhtiön aloittama Monsterverse-elokuvasarja on kaikessa ''hiljaisuudessaan'' kasvanut vuosien varrella varsin eeppiseksi hirviöelokuvien kirjavaksi katalogiksi. Vaikka laatunsa puolesta siitä voikin olla montaa mieltä, vastaa se näyttävästi ja osuvasti kategoriaa ''mielekästä silmäkarkkia runnovalla poppariviihteellä''. Koska visuaalinen esillepano vetää minua yleensä väkevästi puoleensa, katson esimerkiksi nämä kyseiset elokuvat sillä mentaliteetilla, että näen jotain eeppistä ja lumoavaa valkokankaalta. Ikään kuin päästän irti arjesta nauttiakseni jonkin sortin elämyksestä.
Esillepano ei kuitenkaan pelasta huolimatonta tarinaa ja hahmoja, joiden pitäisi toimia kokonaiskuvan kantavana voimana. Sen tiedostankin aina ja siitä kritisoinkin, kun tilanne sen vaatii. Hirviöelokuvien ongelmaksi koituukin useimmiten se, että sille viihteelle pitäisi saada myös jotain tarinaakin punottua. Koska nämä jättiläiset eivät ihan traditionaalisimpia hahmoja ole näytöllä, ohjautuu keskittyminen automaattisesti sivussa toimiviin ihmishahmoihin, joiden määreenä on tuoda kontekstia tapahtumille.
Valitettavasti tässä elokuvasarjassa se puoli ei tunnu koskaan löytävän kultaista keskitietään ja se voi johtua monesta asiasta. Olkoot se käsikirjoitus tai lähestymistapa, mutta jokin siinä sakkaa pahemman kerran. Godzillan ja Kongin kohtaukset taas tarjoavat yleensä juuri sitä, mitä olemme tulleetkin katsomaan. Koska emme välitä megalomaanisten hirviöiden ympärille luodusta ihmisdraamasta, keskitymme itsekin automaattisesti vain elokuvan viihdearvoon.
Joissain asioissa täytyy vain myöntää tappionsa. Vaikka en odotakaan Godzilla x Kong: The New Empire -elokuvalta kovinkaan syvällistä elokuvaelämystä, toivon sen edes vähintäänkin yrittävän. Jos sitä ei tarjota tälläkään kertaa, niin ainakin luvassa on lisää mäiskettä ja vilinää upealla silmäkarkilla. Jos taas sekin puoli alkaa ailahtelemaan, niin sitten meillä on astetta suurempi ongelma, joka saattaa pistää elokuvasarjalle stopin. Aika sen näyttää, mutta toistaiseksi elokuva näyttäisi jatkavan siitä mihin jäikin edellisessä osassa.
JOKER: FOLIE À DEUX
Todd Phillipsin ohjaama Joker on elokuva, joka herätti katsojissa monenlaisia tunteita puoleen, jos toiseenkin. Sitä ylistettiin maasta taivaisiin ja haukuttiin kovaäänisesti. Sen myötä siitä tulikin kevyesti yksi vuoden 2019 puhuttavimmista ja kiistellyimmistä elokuvatapauksista. Joker nousi kuitenkin lopulta maailmanlaajuiseksi sensaatioksi, onnistui saamaan läjäpäin ehdokkuuksia palkintogaalakaudellaan ja haalimaan myös lukuisia pystejä kouraansa kaiken päätteeksi.
Itselleni Joker osui ja upposi sekä kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna, että toteutuksensa puolesta, minkä vuoksi pidänkin sitä korkeassa arvossa omilla listoillani. Menestyksen myötä alkoivat huhut kuitenkin jylläämään mahdollisen jatko-osan merkeissä. Ollakseni rehellinen kanssanne, vastustin ideaa äänekkäästi. En ymmärtänyt syytä sille, että miksi tarinaa pitäisi jatkaa eteenpäin - en alkuunkaan. Huhut kääntyivät lopulta todeksi ja monen muunkin katsojan lailla olin häkeltynyt päätöksestä.
Ajan kanssa olen kuitenkin leppynyt ajatukselle. Vaikka ideologisesti olenkin edelleen varuillani sen suhteen, voi elokuvasta mahdollisesti saada jotain ihan järkevääkin aikaiseksi. Ottaen huomioon, että yhdysvaltalaisohjaaja Todd Phillips jatkaa ruorissa ja lähestymistapaa on päätetty muuttaa hiukan edellisestä, ei kuollutta hevosta ainakaan potkita epätoivoisen lisätienestin toivossa. Kyseessä ei nimittäin olisikaan enää vain inhorealistinen ja kyyninen draamaelokuva.
Tällä kertaa ohjaaja lähtisi kokeilemaan jotain todella epätavanomaista. Joker: Folie à Deux -elokuva mitä ilmeisimmin lähtisi mukailemaan jonkin sortin jännityspainotteista musikaalia, mikä kuulostaa aivan mielipuoliselta ratkaisulta ajatuksenkin tasolla. Siitä huolimatta se herättää uteliaisuuden väkevästi ja tämän vuoksi odotankin elokuvaa varautuneemmalla jännityksellä. Voiko teos tosiaan toimia tuossa muodossaan vai onko ohjaajalla avaimet vuoden suurimpaan yllätykseen?
MICKEY 17
Eteläkorealainen elokuvaohjaaja Bong Joon-ho on herra, joka toimii monelle varmasti inspiraation lähteenä ja syystäkin. Itselleni ohjaaja tuli tutuksi vasta mestarillisen Parasite-elokuvan myötä, joka onnistui lyömään julkaisunsa alla minut ja monet muut katsojat toden teolla ällikällä. Olen sittemmin itse henkilökohtaisesti käynyt miehen filmografiaa kärsivällisesti läpi ja harmitellut jopa sitä, etten ollut pällistellyt kyseisiä nimikkeitä jo nuoruudessani. Ohjaaja on kuitenkin yksinomaan se syy, mikä sai minut kiinnostumaan aasialaisista elokuvista.
Mickey 17 toimiikin ohjaajan seuraavana työnä, joka on pysytellyt ainakin toistaiseksi täydellisenä mysteerinä yleisölle. Vaikka sen tarinasta onkin saatavilla pieni kuvaus, on se sen verran avonainen ja tulkinnanvarainen, että siitä on vaikea lähteä mitään konkreettisia johtopäätöksiä tekemään. Kyseessä on siis jonkin sortin tieteiselokuva, jossa seurataan vapaasti uhrattavaa päähahmoa. Tämän tehtävänä on johtaa ihmisten siirtokuntaa Niflheim-nimiselle jääplaneetalle. Kun nämä uhrattavat työntekijät kuolevat ja syntyvät uudelleen, heidän aiemmat muistot pysyvät koskemattomina.
Elokuva kuulostaa ainakin tuon kuvauksen perusteella varsin kunnianhimoiselta tapaukselta ja se, jos mikä, herättää kiinnostuksen väkevästi. Odotuksia nostattaa myös sekin, että näyttelijäkaarti on ensiluokkaista ympäri pöydän, Robert Pattinson, Steve Yeun, Toni Collette, Mark Ruffalo ja uutena tuttavuutena toimiva Naomi Ackie tähdittävät nimittäin elokuvaa. Luottoa löytyy kyllä projektille runsaasti ja toivon mukaan kuulemme enemmän aiheesta vuoden edetessä. Voiko Mickey 17 toimia jopa yhtenä vuoden parhaimmista elokuvista? Mahdollisesti...
NOSFERATU
Yhdysvaltalainen Robert Eggers on elokuvaohjaaja, joka on onnistunut lyömään itsensä läpi vakuuttavasti koko elokuvamaailman tietoisuuteen. Vaikka herran tuotokset eivät välttämättä ihan jokaisen mieleen olisikaan, ovat ne ajan saatossa löytäneet suuremman ja vannoutuneemman seuraajakunnan, jotka odottavat vesi kielellä tulevia projekteja. Itselleni ohjaaja lukeutuu yhdeksi tämän hetken kiehtovimmista elokuvantekijöistä. The Witch-, The Lighthouse- ja The Northman -elokuvista tuttu Eggers lähteekin nyt kokeilemaan kepillä jäätä, kun vuoroon astelee Nosferatu-elokuva.
Vuonna 1922 ensi-iltansa saanut vampyyrielokuvien äitinä toimiva saksalaisen ekspressionismin edustaja Nosferatu on elokuva, joka on saamassa jo toisen uudelleenfilmatisoinnin ohjaajan uutukaisen myötä. Itse teoksen alkuperäkin on siitä kiehtova tapaus, että se pohjautuu vuonna 1897 Bram Stokerin kirjoittamaan Dracula - vanha vampyyri -nimiseen romaaniin, jonka sovittamiseen ohjaaja F. W. Murnau ei kuitenkaan koskaan saanut lupaa. Elokuva sai kuin saikin lopulta ensi-iltansa ja sen myötä se toden teolla sai tulta munilleen, mutta loput onkin sitten historiaa.
Nyt Robert Eggers on valmis herättämään konseptin takaisin eloon. Ohjaaja onkin kuvaillut Nosferatua intohimoprojektikseen, josta hän on halunnut adaptoida oman versionsa jo pitkään.Elokuvan suunnitteluvaihe alkoi jo vuonna 2015, kun Eggersin debyyttielokuvana toiminut The Witch asteli elokuvateattereihin kuulemaan tuomiotaan. Sittemmin mies on päättänyt kiinnittää vyölleen vielä kaksi elokuvaa ennen kuin hän lähtisi työstämään graavin maljaksikin kuvailtua konseptia omaan muottiinsa. Jos ohjaajaan ja poikkeuksellisen lupaavaan näyttelijäkaartiin on uskomista, on elokuvasta tulossa todellinen täysosuma.
PADDINGTON IN PERU
Brittiläisohjaaja Paul King hurmasi elokuvamaailman tuomalla Michael Bondin luoman Karhuherra Paddingtonin valkokankaille vuonna 2014 ja sen jälkeen uudemman kerran vuonna 2017. Ensimmäinen elokuva onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan yleisön varteenotettavuudestaan, kun taas ensimmäinen jatko-osa nosti rimaa entistä ylemmäs lyöden elokuvamaailman ikään kuin kanveesiin kertaheitolla. Paddington-elokuvasarjan vastaanotto on ollut kieltämättä miellyttävää seurattavaa.
On upeaa nähdä, että astetta kevyemmät koko perheelle suunnatut elokuvatkin voivat tähdätä näinkin korkealle toteutuksessaan, koska viime aikoina ei tule kovin montaa nimikettä mieleen, jossa vastaavanlainen konsepti olisi saanut näin paljon ylistystä osakseen. Nyt Karhuherra Paddington on kuitenkin suuntaamassa kohti seuraavaa seikkailuaan. Paddington in Peru on elokuva, jota monet odottavat varmasti vesi kielellä. Itse henkilökohtaisesti odotan elokuvaa luottavaisin mielin, vaikkakin taivaisiin nostettu rima hirvittääkin hieman ennakkoon.
Tarinan kuvaus on myös pysynyt hyvin avonaisena ja mysteerisenä, minkä vuoksi on vaikea lähteä sitä analysoimaan pintaa syvemmälle. Näyttelijäkaarti koostuu muutamasta todella nimekkäästä ja muutamasta ainakin itselleni täysin tuntemattomasta tahosta, mikä on hyvä lähtökohta projektille. Koska lähtökohdat ovat lupaavat ja otsikko kertoo kaiken oleellisen elokuvasta, niin täytyykö sitä välttämättä tietää enempää? Ei välttämättä, kun kyseessä on työssään yleisimmin säkenöivä Paul King. Aika näyttää, mitä herralla on meille tarjottavanaan tällä kertaa.
TERRIFIER 3
Terrifier-elokuvasarja kuuluu tietyissä piireissä nykykauhun aatelistoon, vaikka mielipiteet jakautuvatkin tavallisten katsojien keskuudessa edelleenkin kahtia. On niitä tahoja, jotka ylistävät näitä kahta elokuvaa maasta taivaisiin, ja sitten on niitä tapauksia, joiden mielestä ne ovat vain tarpeettoman vastenmielisiä. Jään itse henkilökohtaisesti vellomaan näiden kahden ääripään välimaastoon. On myönnettävä, että alkuun idea vaikutti turhan riskialttiilta ja vastenmieliseltä, mutta ajan kanssa olen alkanut kuitenkin leppymään konseptille.
Vaikka ensimmäinen elokuva jäikin keskitasoiseksi ja toinen paransi vain hieman edeltäjästään, näen sen mittaamattoman potentiaalin, minkä konsepti todella pitää sisällään. Kauhuikonien aatelistoon on nykyään vaikea päästä käsiksi, mutta Art-tappajaklovnilla voisi olla avaimet käsissään sen mahdollistamiseksi. Yhdysvaltalainen Damien Leone jatkaa maailmanvalloitustaan trilogian päättävän osan voimin, jonka kuuleman mukaan pitäisi vääntää nupit entistä enemmän kaakkoon. Ei sillä, etteikö ensimmäinen jatko-osa tehnyt sitä jo tietyissä määrin.
Vaikka elokuvallisesti Terrifierit eivät olekaan lopulta kovin hääppöisiä, tarjoavat ne jonkin sortin vastenmielistä koukuttavuutta, mikä pitää katsojan uteliaisuuden jatkuvasti pilvissä. Niiden raaka, suoraviivainen ja armoton olemus saa materiaalin tuntumaan tietyiltä osin todelliselta elokuvaelämykseltä sekä hyvässä, että pahassa merkityksessä. Odotan toki varautuneesti trilogian päättävää osaa sen sisällön vuoksi, mutta samaan aikaan en malta odottaa niitä mieleenpainuvia hetkiä, joita se voisi pitää sisällään. Mahdollisuuksia on monia, mutta niin on myös riskejäkin.
THE ZONE OF INTEREST
The Zone of Interest on historiallinen draamaelokuva, johon törmäsin vasta hiljattain selaillessani tulevia nimikkeitä seuraavalle vuodelle. A24-tuotantoyhtiön levittämästä projektista vastaa brittiläinen Jonathan Glazer, joka on monille tullut varmasti tutuksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneesta Under the Skin -elokuvasta. Itselleni kyseinen herra on kuitenkin täydellinen mysteeri, enkä ole yllämainittua elokuvaakaan vielä nähnyt, vaikka se onkin jo jonkin aikaa katselulistallani pölyttyneenä pysynytkin.
Olen päättänyt jättää taustan penkomisen vähemmälle, sillä kyseessä on ilmeisesti astetta kipeämpi tapaus konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Muistan sen hetken, kun törmäsin elokuvan markkinointimateriaaliin. Ohimennen trailerin pätkä ilmestyi eteeni ja päätin vilkaista sen tietääkseni vain sen, että mistä on edes kyse. Ehdin katsoa sitä ehkä puolisen minuuttia, jonka jälkeen päätin lopettaa leikin kesken. Sain tarvitsemani tiedon ja olin täysin myyty ajatukselle. Näkemäni perusteella elokuva sijoittuu Natsi-Saksaan, Auschwitz-keskitysleirin kupeeseen, jossa seuraamme lapsiperheen tavanomaista arkea.
Muuta en tiedä, enkä edes välttämättä haluakaan tietää vielä. Jos tämä kuvaus ei mene ihon alle edes alkeellisella tasolla, niin sitten on kyllä asiat huonosti. Kuvitelkaa nyt mitä kaikkea sellaisessa alkuasetelmassa voisi tapahtua tai mitä näkyjä esimerkiksi lapset näkevät päivittäin eläessään kauhujen täyttämän keskitysleirin naapurissa. Hyytävä ajatus. On sanomattakin selvää, että kyseessä tulee olemaan varmasti todella raskas kokemus, mutta olen itse ainakin varautunut siihen. On asia erikseen, että murtaako se siitä huolimatta väkevän haarniskani.
Noin! Nyt on vuoden odotetuimmat elokuvat listattu yhteen nippuun ja on aika odottaa niiden julkistamista. Aika näyttää, kuinka ne suoriutuvat suurista odotuksistaan. Toivottavasti hyvin. Jatkamme tästä seuraavaksi uuden vuoden ja sen tarjoamien nimikkeiden parissa...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.1.2024
Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, elokuvien tiedot www.imdb.com, trailerit www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti