Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Chris Hemsworth,
Tom Burke, Lachy Hulme, Nathan Jones, Josh Helman,
John Howard, Angus Sampson, Charlee Fraser
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 28 minuuttia
Mad Max on elokuvasarja, jonka sisälle en ole koskaan päässyt kiinni kunnolla. Toki, sen olemassaolo on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta kiinnostukseni sitä kohtaan ei ollut kovinkaan kummoinen juuri missään vaiheessa. Ristiriitainen, mutta lupauksia herättävä ensimmäinen elokuva käynnisti elokuvasarjan kiehtovalla tavalla, kun taas ensimmäinen jatko-osa jatkoi uurastusta entistä sulavammalla otteella nostaen samalla tasoa ja skaalaa entistä ylemmäs.
Trilogian päättävä osa jäi lupaavasta alustaan huolimatta hieman antiklimaattiseksi lopetukseksi, jonka jälkeen elokuvasarja otti pidempää sapattivapaata. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Mad Max palasi takaisin spektaakkelimaisella Fury Road -elokuvalla. Australialainen elokuvaohjaaja George Miller suunnitteli neljännen osan ohessa myös lukuisia muita mahdollisia sivuosia jatkoa ajatellen. Yhtenä niistä toimi vuonna 2024 ensi-iltansa saanut Furiosa: A Mad Max Saga -esiosa.
Maailman syöksyessä vääjäämättömään perikatoon nuori Furiosa siepataan suuren moottoripyörälauman kustannuksella, jota johtaa eksentrinen sotapäällikkö Dementus. Hurjastellessaan joutomaan läpi he kohtaavat tyrannimaisen Immortan Joen johtaman linnoituksen, jossa tunteet alkavat käymään kuumina. Heimojen johtajat ajautuvat sotaan keskenään erämaan ultimaattisesta valta-asemasta ja Furiosan on siinä sivussa selviydyttävä koettelemuksistaan löytääkseen tiensä takaisin kotiin.
Ollakseni rehellinen kanssanne, odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella varautuneet. Vaikka ajatuksen tasolla minua kiinnostikin nimikkohahmon osittaiseksi mysteeriksi jäänyt taustatarina, nosti sen todellinen tarpeellisuus suuria kysymysmerkkejä ennakkoon. Vaikka epäilykset olivatkin läsnä, päätin antaa elokuvalle reilun mahdollisuuden positiiviseen yllätykseen. Onnistuiko Furiosa: A Mad Max Saga yllättämään varteenotettavuudellaan vai jäikö se lopulta vain laiskaksi rahastusyritykseksi?
Sanotaanko näin alkuun, että elokuva ottaa oman kärsivällisen aikansa päästäkseen haluttuun lähtöpisteeseensä. Tarina on jaoteltu ikään kuin lukujen mukaan ja niitä on tarjolla lopulta yhden käden sormien verran. Ratkaisu tuntuu kieltämättä oudolta, sillä emme ole aiemmin elokuvasarjassa kokeneet näin kirjaimellista jaottelua juuri missään muodossa. Miten sitten tarina itsessään suoriutuu tehtävästään? Ihan asiansa ajavasti. Ei sen suurempia ongelmia sen puolesta.
Varsinaiset ongelmat kulminoituvatkin enemmän kontekstuaalisiin seikkoihin ja yksityiskohtiin, jotka vain korostavat elokuvan tarpeettomuutta - ainakin jossain määrin. Vaikka nimikkohahmon taustatarina kiinnostaakin jollain tasolla, on sillä hyvin kapeat mahdollisuudet tarjota rohkeutta ja epätavanomaisuutta sisältönsä puolesta. Tiedämme jo nimittäin ennakkoon paljon käänteentekeviä yksityiskohtia edellisestä elokuvasta, mitkä syövät automaattisesti esiosan yllätyselementtiä.
Seuraamme, kuinka Alyla Brownen ja myöhemmin Anya Taylor-Joyn esittämä Furiosa joutuu pakon edessä taistelemaan tiensä käytännössä pohjamudista jonkin sortin arvoasemaan traumaattisen kaappauksensa jälkeen. Tyttö kehittyy kasvaessaan todella nokkelaksi ja vahvaksi naiseksi, jolla on selkeä määränpää ja suuri motivaatio sen saavuttamiseksi. Vaikka hänen tarinallaan on paljon lupaavia piirteitä, tuntuu siitä puuttuvan sitä toivottua intensiteettiä ja panosta, mikä antaisi ''odottamattomalle'' nousulle enemmän potkua ja lisäarvoa.
Tällä tietenkin tarkoitan sitä, että Mad Max: Fury Road -elokuvassa hahmon matkaa kuvaillaan poikkeuksellisen vaativaksi ja uhrauksia vaatineeksi. Vaikka esiosassa hänen matkansa vaatiikin uhrauksia, tuntuvat ne valitettavan kädenlämpöisiltä luonteeltaan. Tämä johtuu siitä, että tiedämme ne suurimmat käänteet jo ennakkoon, minkä vuoksi ne muuttuvat vääjäämättömiksi. Sen myötä itse vaikutus jää hieman ontuvaksi, mikä taas tekee kokonaisvaltaisesta kokemuksesta hieman ristiriitaisen vastaanotettavan.
Furiosan lisäksi suurehkon valokeilan saavat elokuvassa myös Chris Hemsworthin esittämä sotapäällikkö Dementus, Lachy Hulmen esittämä diktaattori Immortan Joe, sekä Tom Burken esittämä pretoriaani Jack. Dementus uppoaa suhteellisen hyvin ympäröivään maailmaan. Mies on kevytmielisestä humoristisuudestaan huolimatta varsin armoton mies. Tyrannimainen Immortan Joe tuskin esittelyjä kaipaa. Hahmo on tärkeässä osassa tarinan vastakkainasettelua. Jack taas jää ehkä liikaakin taka-alalle mysteerisestä tyyneydestään huolimatta.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva tarjoaa paljon silmäkarkkia ja monessa eri muodossa. Kuvaustekniikka mukailee tunnollisesti edeltäjäänsä, eikä erinomainen äänimaailmakaan jätä katsojaa kylmäksi juuri koskaan. Vaikka teknologia onkin aiempaan verrattuna kehittyneempää, tuntuvat efektit ajoittain erottuvan turhankin selkeästi kuvasta. Skaalaa yritetään kuitenkin pitää mahdollisimman suurena, minkä vuoksi monet näyttävimmät kohtaukset erottuvat mainiosti puolekseen. Sävellyksistä vastaava Tom Holkenborg lainailee aktiivisesti aiempaa työtään maailman eloon herättämiseksi.
Furiosa: A Mad Max Saga -elokuva ajaa kyllä asiansa audiovisuaalisen toteutuksensa puolesta, mutta sen tarinan kontekstuaaliset vajaavaisuudet jättävät kieltämättä imelän maun suuhun jälkikäteen. Vaikka tarinassa ei itsessään tunnu olevan kriittisiä ongelmia, ovat lähtökohdat valitettavan rajalliset, mikä sitten syökin kokemuksen vaikutusta. Yllätyksellisyyttä ei konseptista tunnu paljoakaan irtoavan, eivätkä ne odotetut ratkaisutkaan yllä kovin korkealle painoarvonsa puolesta. Lopetuskin jää hieman antiklimaattiseksi tilanteen ratkettua. Oliko elokuva tarpeellinen? Ei. Haittaako se? Ehkä jollain tasolla, mutta ei paljoa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.5.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti